-->

Juhannussaunassa ei lehdet lennä vihtoessa

Meni meillä komeamman osapuolen kanssa aikataulut ristiin aattona. Lämmitämme sitten juhannussaunan nyt sunnuntaina. Sietääkin lämmetä, kun vihtakin valmistui vasta tänään.  

Rustoopuorin ohjeilla syntyi Veera pellavalangasta ikivihta*

Viiden millin virkkuukoukulla ja Taito Etelä-Pohjanmaan ohjeita seuraten valmistui ikivihta. Ikivihdasta eivät lehdet lennä eikä risut raavit. Oletuksena tietysti on, että rouvan päättelyt kestävät,  ja ettei virkkuukoukku tai parsinneula unohtunut varren sisään.  Se on muuten komeamman osapuolen testivuoro ensin. 😂

Ompelijan seikkailut virkkuuntimaassa


Ompelija eksyi virkkuuntimaahan ihan puolivahingossa. Sattui Rustoopuorista jo vuosia sitten silmään tämä tuote, mutta aika ei riittänyt toteuttamiseen. Nyt sitten tänä keväänä mahdollistui tämän Pellavaisen saunavihdan (Saunavihdan löydät täältä) testaaminen yhteistyössä Taito Etelä-Pohjanmaan kanssa. 

Alunperin huomioni kiinnittyi siihen, kuinka Rustoopuorista löytyy hauskasti nimettyjä tuotteita, kuten Vauhtimimmin varakassi ja Sinkkutytön salatut elämät. Alkujaan minua kiehtoi Pellavaisessa saunavihdassa se, että saunomisen jälkeen ei tarvitse keräillä lehtiä lauteiden alta. Virkatessani viehätyin pellavalangan karheasta pinnasta. Nyt haaveilen pellavaisista pesukintaista, ei puutu enää kuin lanka ja ohje.

Virkkuu eteni joutuisasti ja kymmenen tunnin jälkeen oli vasta valmis. Vasta muodostuu kahdesta erilaisesta lehdestä isosta ja pienestä sekä kolmesta erilaisesta oksasta. Yhteensä vastassa on sata lehteä ja neljätoista oksaa, sellainen mukava juhannusjumppa ompelijan sormille.



Vihtominen Pellavaisella saunavihdalla tuntui lempeältä ja hierovalta. Vihta jää meille käyttöön. Pohdimme saunassa, että virkkausohjeen lisäksi TEE ITSE pakettiin olisi hyvä liittää mukaan myös käyttöohjeet. Varsinkin, jos valmis vihta on menossa lahjaksi kotiin, jossa ei ole pitkää saunomisperinnettä. Vihta toimii huomattavasti paremmin kasteltuna.


Yhteistyössä


* Taito Etelä-Pohjanmaa  &  Rustoopuori


Leikkuupöydällä



Leikkuupöydällä on kaikenlaista puolivalmista tekelettä. Saas nähdä, saanko vielä valmiiksi asti. Meinaa nuo työt viedä mennessään.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.


Unohtumaton elämys

Olimme viikonloppuna Joensuu-Jukolassa. Komeampi osapuoli suunnisti ja itse keskityin talkootöihin

Luonnon kokeminen on jokaisen etuoikeus


Olen tänään yrittänyt katsella, että josko joku paikalla olleista medioista olisi referoinut Rouva Jenni Haukion eilistä puhetta. Mainintoja puheesta ei sattunut silmään, mikä on sääli, sillä  hyvin valmisteltu puhe olisi ansainnut osansa.

Raitapaidassa edustanut Rouva Jenni Haukio

Muodikkaasti raitapaidassa edustanut Rouva Haukio nosti esille, kuinka tasa-arvon edistyminen näkyi myös Jukolassa. Esimerkkinä hän mainitsi, että 69. Jukolan kilpailun johtajana toimi ensimmäistä kertaa nainen.

Rouva Haukio kuvasi Jukolaa penkkiurheilijan joululahjaksi - tapahtumaksi, jonka pitkistä perinteistä Suomi on ylpeä. Hän kertoi, kuinka Jukolassa yhdistyvät talkootyö, huippu- ja harrastusurheilu sekä kotiseuturakkaus.  Hän painotti puheessaan myös, että "luonnon kokeminen on jokaisen etuoikeus".


Jokaisen etuoikeus


Jäin pohtimaan tuota etuoikeutta näin käsityöimmeisen näkökulmasta. Ihan niin kuin luonto myös ompelu- ja nikkarointitaidot tulevat meille annettuina. Suurin osa meistä  on saanut ensikosketuksensa käsitöihin koulussa. On neulottu ja virkattu hikisin käsin ja ihmetelty. Mietitty, kuinka sen langan saisi juoksemaan ja ompeleen kulkemaan suoraan.

Tasa-arvo on näkynyt tässäkin lajissa. Pojat on opetettu ompelemaan ja tytöt nikkaroimaan. Tiesittekö muuten, että yleissivistävän käsityönopetuksen isä on meillä ja maailmalla Cygnaeus? Käsityönopetus on ollut oman aikansa (1800)  innovaatio. Olen kuullut, että maailmalla ihaillaan, varsinkin suomalaisia sukkaohjeita monipuolisine kirjontamalleineen.

Lopuksi


Pitkät ovat myös käsityöopetuksen juuret ja perinteet Suomessa. Joensuu-Jukola oli osa Suomi 100 juhlavuotta ja hyvä niin. Pohdin vain, että yhtään Suomi 100 tapahtumaa en löytänyt, jossa olisi muistettu Cygnaeusta tai käsityönopetusta. 

Mistähän tämä kertoo? Siitäkö, että emme osaa arvostaa käsillä tekemistä. Vai, että käsillä tekeminen mielletään naisten puuhasteluksi?

Lähteet:

Anon, (2017). [online] Available at: https://www.jyu.fi/tdk/museo/kasityo/kasityo.html [Accessed 18 Jun. 2017].


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Kumpi on lopulta tärkeämpää uusi kolttu vai parisuhde?

Siinä se viikko vilahti. Keskiviikkona oli ensimmäinen  työpäivä. Päivä sujahti ohi uusia ihmisiä kätellen ja käytännön asioita hoitaessa. Mistä ovesta kuljetaan? Missä on taukotila ja istumapaikka?

Kävi illalla mielessä, että kirjoittaisinkin kuulumisia. Jännityksen purkautuminen ja uudet asiat väsyttivät kuitenkin sen verran, että kallistin pääni pieluksille ennätys aikaisin.

Pieni siirtolapuutarha


Torstai-iltana hoksasin, että ne firman juhlat on jo huomenna. Sain kankaan leikattua ja pääsin illalla ompelemaan, kuten alun perin suunnittelin. Kotelomekko on siitä kiitollinen ommelta, että siinä ei ole montaa saumaa. Tavoitteeni oli ommella mekko iltayön valoisina tunteina niin kuin ennen  vanhaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun helma on päärmätty vasta taksissa.

Kun kello lähenteli kymmentä, sain takakappaleeseen vetoketjuineen tehtyä. Samalla komeampi osapuoli kotiutui. Hän kävi kurkkaamassa ateljeen puolelle. Ilmoitin hänelle ompelevani vielä hetken. Havahduin.

Uusi kolttu vai parisuhde?


Olin juuri päivälle pohtinut ääneen, kuinka jotain on opintovapaan aikana muuttunut. Osaan pitää itsestäni huolta ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ihan niin kuin torstai-iltanakin olin alakerrassa isseksein ja hän yläkerrassa yksiksein.

Tajusin, että nyt mennään  vanhalla tutulla kaavalla - työt ensin ja parisuhde sitten. Vai, olen muuttunut? Käänsin Jukin virtakytkimen nollan, sammutin valot ja kaivauduin kainaloon. Menin perjantaina juhliin vanhalla mekolla ja hyvin vältti ;)

Iso kasa vaatteita odottaa sovituskuvien kuvaamista. Kuvat joutuvat sitten, kun puutarhatöiltä ehdimme. Alla kuitenkin vuosi väriterapia -haasteen toukokuun projekti illan valossa.
Italialaisella peruskaavalla kohden vuosi väriterapiaa -haastetta.

P.s Nyt hetkeksi keskityn diplomityön viimeistelyyn, joten keskiviikon päivityksiin palataan syksyllä.



Kohti uusia tuulia

Epäilystä, toivoa, iloa ja luopumisen haikeutta. Viimeiset viikot ovat olleet tunteiden täyttämiä. Minua tunteilut, positiivisetkin, väsyttävät, joten kirjoittaminen jäi taka-alalle. Mielessä on kyllä ollut jokaisena keskiviikkona ja sunnuntaina.


Hemmotteluhetken mietteitä


Nyt, kun lämmin vesi hyväilee jalkojani ja värjään hiuksiani, on hyvä hetki kirjoittaa viimeisten viikkojen kuulumisia. Männä maanantaina olin jännän äärellä, kun  ompeluopintojen näyttö koitti. Näyttö tuli hyväksytyksi ja samalla loppuivat Kuopion reissut kesäksi ja muutenkin arkipäiviltä. Näyttö oli tilanteena paljon rennompi kuin ensimmäisen, tiesi jo, mitä odottaa. Enää syksylle yksi ja se ois siinä.

Kohti uusia tuulia


Kesäkuun alussa loppui opintovapaana ja työt kutsuivat. Jäin kuitenkin ensimmäiselle viikolle kesälomalle. Perehdyttämiseni ei olisi maksanut vaivaa, koska aloitan uudessa työssä keskiviikkona. 

Nyt olen sitten tämän viikon hoidellut juoksevia asioita, rokottanut koiraa, allekirjoittanut uuden sopimuksen ja eroilmoituksen.  Tuntenut innostusta uudesta ja luovuttanut avainkortit pois kyynelsilmin. 

Ompelua unohtamatta


Hyväksytty näyttö nosti sopivasti ompeluinnostusta. Lomalla jäi vielä ylimääräistä aikaa, joten tällä viikolla valmistui vihertävä hame ja boyfriend -paitakin on hyvässä kuosissa.

Tosin taitaa vielä kiireen lykätä, kun perjantaiksi firman kesäjuhliin tarvittava mekko on vielä leikkaamatta. Onneksi kaavat kuitenkin on. Ajattelin testata, miltä näyttää kotelomekko Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemasta Pienestä siirtolapuutarhasta. 

Uusia tuulia haistelemassa. (Kuva: Juha Koivistoinen)