-->

Terveisiä Italiasta


Olen lomaillut ja kuvaillut kuluneen viikon Amalfin rannikolla Positanossa. Vaikka tässä nyt lomalla ollaan, niin ei koira karvoistaan pääse. Kuvaamisen ohessa kävin tutustumassa Positanon johtavaan pellavavaatevalmistajaan Mastro Modaan. 

Neljän veljeksen 80-luvulla perustamalla Mastro Modalla on ompelimon lisäksi oma liike Positanossa. Tuotemerkkiä viedään ympäri maailmaa muun muassa Uruguaihin ja Amerikkaan. Pääsosin tuotteiden myynti tapahtuu alan messuilla, esimerkiksi Pariisissa, joissa kauppojen sisäänostajat tekevät hankintojaan. 



Maestro itse


Muotia Positanosta




Mastro kesä '17
Itse Mastro Modan kuvaa tyyliään nuorekkaaksi, innovatiiviseksi ja elegantiksi. Toisaalta tyyliä voi kuvailla myös hipahtavaksi ranta -ja kesätyyliksi. Mielestäni kauneimmissa malleissa kangas oli leikattu vinoon, jolloin pellava laskeutui kauniista eikä pönöttänyt.


We decided to create a fashion that knows how to express the Mediterranean philosophy, its colors, and its incredible beauties, remaining always open to all those that can be the new tendencies of the capricious fashion.

Naiselle valmistetaan pitkälti A-linjaisia yhden koon mekkoja. Tuotannossa on myös kauluspaitoja miehille sekä mekkoja lapsille. Pääosin materiaalina on pellava tai puuvilla-viskoosi-pellava -sekoite. Puuvillan ja viskoosin sekoittaminen pellavaan tasapainottaa pellavan "huonoja" ominaisuuksia, kuten rypistyvyyttä. Kankaat pestään 60-90 -asteessa ennen leikkuuta, joten vaatteet eivät kutistu enää kotipesussa.


Mastro Moda Positano



Käsityönä


Kaavoitus, leikkuu ja ompelu tehdään käsityönä


Mielestäni mielenkiintoiseksi positanolaisen ompelimon tekee se, että  vaatteet ommellaan paikallisten voimin. Vakituisesti Mastro Moda työllistää viisitoista. Vakituisten lisäksi tuotemerkin valmistamiseen osallistuvat paikalliset rouvat, jotka ompelevat tuotteita kotonaan talvisin. Seuraavan kesän vaatteiden valmistus aloitetaan kesäkuussa.

Ammattilaisen silmin katsottuna ompelujälki oli hyvää. Ompeleet olivat suorassa, langanpätkiä ei näkynyt ja helmojen päärmeet eivät kiertäneet. Harmillista kyllä  usein helmoista oli jätetty näkyviin saumurilla huoliteltu ns. raakareuna. Saumurihuolittelulla on aikansa ja paikkansa, mutta ei mielestäni pellavamekon helmassa.


Huikeat on näkymät ompelimosta



Leikkuupöydällä


Ensi viikolla palataan arkeen kaavoitellaan näyttöä ja ommellaan trikoota.


Lähteet:

Mastro Moda Positano. (2017). Homepage Mastro Moda - Mastro Moda Positano the real Positano fashion. [online] Available at: http://www.mastromoda.it/en/ [Accessed 30 Apr. 2017].


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Kädentaito-messut 2017 viisi parasta


Koruja hopealusikoista

Karjalanpiirakat korviin ja menoksi

Puiset solmukkeet

Pienoismallit
Taiderobotti

Piti pääsiäinen, Siitinselkä ja neuloosi

Oli taas sellainen, piti pääsiäinen. Piti kirjoittaa diplomityötä, mutta koneen virtapiuha lakkasi lataamasta. Piti muuten suunnata ensimmäiselle lenkille, mutta toista viikkoa vanha flunssan poikanen suositteli sisätiloissa pysymistä. Ois kait pitänyt olla vaaka-asennossa mutta en kyennyt.

En tiedä, onko muilla käsityöimmeisillä ongelmia, kun pitäisi vain makoilla. Järki toki sanoi sen verran, että ompelun voin unohtaa, sillä tahmeat aivoni eivät juokse. Ei onnistu nyt "kymmenesosa puolikkaasta rinnanympäryksestä" tai muutkaan murtolaskut, joten jätin näytön valmistelun tulevaisuuteen.

Siitinselkä


Hetken  herkuttelin lukemalla savolaisista, saamelaisista ja Siitinselästä. Sanaiset kansiot* johdatteli flunssaisen suomen kielen syntyhistorian saloihin ja sattumuksiin. On se vaan hienoa, kuinka metsäläiskansan suomen kieli on löytänyt tiensä yhdeksi Euroopan unionin viralliseksi kieleksi. 

Itsestään selvää ei myöskään aikanaan ole ollut se, että opinnäytteet saisi kirjoittaa suomeksi - latina ja ruotsi pistivät kovin kampoihin. Näin bloggaajallekin kirja oli virkistävä muistutus siitä, että oma kieli on tärkeä, ja että kaikilla ei ole mahdollista kirjoittaa omalla kielellä syystä tai toisesta. Kirjassa todettiin, että kuudesta tuhannesta kielestä vain satakunta on päässyt viralliseen asemaan. Oli sen verran mielenkiintoinen opus, että lukiota käyvä lapsenikin "pääsevät" sen lukemaan.

Neuloosi


Hyväkin kirja loppuu aikanaan. Ja sitten se iski neuloosi. Kaivelin kätköistäni puolivalmiin terapiatoppini ja antauduin puikkojen vietäväksi. Ihan putkeen ei mennyt tämäkään projekti, sillä onnistuin hävittämään alkuperäisen ohjeen pitsineuleeseen. 

Netin ihmeellisestä maailmasta etsin korvaavan mallin tai jotain sinnepäin. Erikoistahan tässä topissa on se, että samalla testailin kaavantekijän taitojani, kun ihan omille mitoille täsmäsin. Äkkiseltään tuntuisi päällä pysyvän. Sovituskuvia sitten ajan kanssa, kun rouvan ja flunssan poikasen tiet ovat eronneet.

Ensimmäinen neuloosi tuotos omilla mitoilla

* Eloranta, V. & Leino, J. (2017) Sanaiset kansiot - suomen kielen vaietut vaiheet. Gaudeamus (arvostelukappale)

PaaPiita ja yrittäjyysviikkoa

Hänellä on hyvin inspiroitava tarina kerrottavaksi. Hän aloitti yritystoimintansa käytännössä oman blogin kautta. Hän oli kiinnostunut suunnittelusta ja kankaista ja aloitti blogin pitämisen harrastuksena. Blogi sai niin paljon huomiota, että hän rohkaistui käynnistämään oman yrityksen. Nyt hän työllistää neljästä viiteen ihmistä, liikevaihto on yli miljoona euroa ja kolme neljäsosaa liikevaihdosta tulee ulkomailta. Toimintaa pyöritetään Kokkolasta, alusti Suomen Yrittäjien Järjestöpäällikkö Joona Mikkilä maanantaina  yrittäjyysviikon aluksi.

Ompelevana teekkarina tunsin salaista ylpeyttä siitä, että PaaPiin perustajan Anniina Isokankaan tarina nousi esille Lappeenrannan teknillisen yliopiston yrittäjyysviikolla. Ei ehkä se ensimmäinen paikka, missä olettaisi PaaPiihin törmäävänsä.

Yrittäjyysviikolla PaaPii oli esillä, koska Anniina Isokangas valittiin viime vuoden 2016 Nuoreksi yrittäjäksi. Nuoreksi yrittäjäksi valintaa edesauttoivat ansiot muun muassa somen hyödyntäminen osana käsityöläisperinteeseen pohjautuvaa yritystoimintaa. Tarina on mielestäni hieno juuri sen vuoksi, että on voimauttavaa nähdä, kuinka omasta intohimosta voi saada kannattavaa liiketoimintaa.

Muotoilija vs. ohjelmistoinsinööri


Nyt jo kotimatkalla Joensuuhun jäin pohtimaan sitä, että onko muotoilijoilla ja ohjelmistoinsinöörillä loppupelissä eroa. Koodari kirjoittaa ohjelman pätkän, joista muodostuu peli. Huolimatta siitä, että peleissä on juuri oikeanlaista 'äksöniä' on sen näytettävä myös hyvältä ja sovelluttava aiotulle alustalle.

Mitäs muotoilija tekee? Piirtää lumoavan kuosin. Kuosin on toimittava aiotulla materiaalilla ja siinä on myös huomioitava kankaan valmistus- ja värjäysmenetelmät, jotta lopputulos on paras mahdollinen. Neulomossa vierailleena voin sanoa, että ihan oikeilla koneita noita kankaita näytetään värjättävän ja painettavan. Kovin teknisiltä kuulostivat myös värimäärät, sekoitussuhteet ja painoraportin teko. Molemmat puuhailevat sekä teknillisten että visuaalisten elementtien kanssa.

Loppupelissä molempien tuotoksien arvo määrätyy markkinoille ja kuluttajat tekevät päätöksen siitä, onko tuote hyvä vai ei. Palataanko pelin parin uudestaaan ja tilataanko muotoilijan uusia kuoseja?  Liian räväkkä kuosi ja valtavirrasta poikkeava peli jäävät molemmat helposti hyllylle.

Kukas se kirjoittikaan ne painokoneiden ohjelmat?







Yrittäjyysviikon stailausta

Toimivan vaatekaapin ensimmäinen koetinkivi on tulevalla viikolla, kun suuntaan kotiyliopiston yrittäjyysviikolle Lappeenrantaan. Luvassa on yrittäjyyden visioita, yrittäjyyttä opetuksessa ja yrittäjämäistä yliopistoa.  

Itse olen siellä hieman "viranpuolesta" mutta kuitenkin opiskelijan roolissa. Haasteenani oli, kuinka stailata liike-elämän kiemuroihin tehty puvusto opiskelijamaiseksi.  Päätin luottaa farkkuihin ja kaapista löytyneisiin kauluspaitoihin, jotka tuovat väriä muutoin vakavamieliseen puvustukseen.






Ajatuksenani oli, että kymmenellä palasella tästä selvitään mukaan lukien korut. Matkaan junalla, joten tavaroiden on mahduttava kaikkine tykötarpeineen mukana kulkevaan matkalaukkuun. Tällä viikolla onkin ompelu hieman sivuroolissa, mutta nautitaan nyt välistä työn tuloksista. 

Leikkuupöydällä


Jatkettiin valmistautumista näyttöön ja piirtelin peruskaavoja jakkua ja housuja varten. Tällä viikolla pitäisi sitten, jossain välissä taikoa ne rakennekuvat ja ompelujärjestys. 

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Kirjoitanko vai ompelenko?

Se ois' taas se aika vuodesta, kun osoitetaan oma osaaminen ja kädet hikoavat. Havaittavissa on myös eräänlaista sijaistoimintaa. Järjestelen paikkoja huushollissa ja suoristan maton hapsut. Diplomityön stilisointikin kuulostaa houkuttelevalta. Kirjoitanko yrittäjyyskasvatuksesta vai ompelenko?

Ompelenko vai kirjoitanko?


On siis hetki, kun osoitetaan osaaminen osana vaatetusalan ammattitutkintoa. Huhti-toukokuun näyttönä on jakun ja housujen valmistaminen asiakkaalle. Ihan alkeista  siis lähdetään. Peruskaava, josta kuositellaan asiakkaan haluama malli ja tehdään sitten kaavat saumanvaroineen. Tehdään ompelujärjestys ja tekniikkakuvat.

Ommellaan koevaate, sovitetaan ja muutetaan kaavoja tarvittaessa. Leikataan päällis- ja vuorikankaat, liimataan tukikankaat. Ommellaan millintarkasti. Toukokuun viimeisellä viikolla on sitten deadline. Kuten näkyy, tänään en ommellut enkä kirjoittanut, vaan harrastin piirtämistä. Oheistettuna on tunnelmakuva työn alla olevasta malleista. Kuvakin on tosin osa näyttöä, joten nyt kai tämä sitten virallisesti aloitettu.

Tunnelmakuva

Suklaanruskea talvitakki

Maaliskuun projekti valmistui tänään. Ihan omalla designilla, omilla kaavoilla ja itse ommellen. Suklaisessa takissa on itse asiassa sama kaava kuin helmikuun harmaassa viettelyksessä. 

Ruskea luo vakavan vaikutelman herkullisuudestaan huolimatta 😉. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Haaveilin alun perin nilkkapituista takkia, mutta vuosia sitten ostettu villakangas asetti oman rajoituksensa. Pituus jäi hieman polven alle, kiinnitys näytti paremmalla yhdellä napilla ja takin taakse tarvittiin tamppi. Tamppi on sekä osa designia että kätevä tapaa piilottaa keskitakakappaleen vyötärösauma. Sauman tarvitsin, jotta sain kankaan hyödynnettyä parhaiten. Lisäksi takissa on tikkikankaasta valmistettu irtovuori. 


Talvitakki edestä
 (Kuva: Juha Koivistoinen)


Talvitakki takaa  (Kuva: Juha Koivistoinen)


Kaksin aina kaunihimpi (Kuvat: Juha Koivistoinen)


Ruskeasta väristä


Herkuttelemaan houkutteleva suklaanruskea tuo olemukseen rentoutta ja ylellisyyttä olematta tungetteleva.

Värinä ruskeaa pidetään maanläheisenä, kodikkaana ja seurallisena värinä. Värinä tumma suklaa soveltuu hyvin kesäihmiselle. Parhaiten tumma suklaa toimii ainakin farkun- ja savunsiniseen, vaaleanvihreään ja valkoiseen yhdistettynä. Kannattaa kokeilla myös smaragdia, harmaata, vaaleanpunaista, liilaa, vanhaa roosaa, keltaista ja violettia.  



Yksityiskohtia 


Nappikiinnitys


Tamppi piilottaa vyötärösauman



Tikkivuorin kiinnitys


Leikkuupöydällä

Ensi viikolla aloitetaan valmistautuminen vaatetusalan ammattitutkinnon toiseen näyttöön.

Lisätietoja

Kivilahti, J. and Kivilahti, R. (1994). Oma tyyli ommellen. 1st ed. [Helsinki]: Gummerus.
Spillane, M. and Lohman, H. (1992). Jokanaisen väri- ja tyyliopas. 1st ed. Porvoo: WSOY.
Woodall, T., Constantine, S. and Manninen, S. (2005). Tyyliä vai ei. 1st ed. Helsingissä: Otava.


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.