-->

Nuttu nurin, onni oikein



Keskiviikkona niiailin rouva Singerin kanssa ja torstaina riiailin komeamman osapuolen kanssa Lappeenrannassa. Vietimme laatuaikaa ihan kahdestaan, nautimme blineistä, kylpylästä ja yliopistosta. Kurkkasimme pariin myymälään ja haimme ideoita. 

Kylpylässä 


Minusta on mukava käydä vilkaisemassa, mitä vaateliikkeet tuovat parhailleen markkinoille. Pohdin sitten 'issekseni', että kuinka pienen idean poikasen ujutan käsillä olevaan projektiin. Aikaisemmin pohdin, että irtovyöt ovat muotia ja tämän viikkoinen vilkaisukin vahvisti asian. Ensimmäiseksi silmiini osui mekko, jossa mekon värisen irtovyön reunaan oli lisätty tere.

Onni oikein


Kun leikkaisin harmaata talvitakkiani tuossa taannoin, jouduin toteamaan, että onpa tullut piirrettyä kaavat just' jetilleen. Hyvä, että sain takin osat leikattua. Ei jäänyt ainuttakaan yhtenäistä palaa, haaveilemani irtovyön tekemiseen. Pahus. M&S innoittamana katselinkin kangasvarastoani uusin silmin. 

Onni olikin matkassa, kun hoksasin kaapin perukoilta sinisen villakankaan soiron. Soiron, josta ei yksistään saa mitään, mutta riittää kyllä vyöksi. Yksinään sininen vyö pomppaa harmaasta silmille, joten tarvitsin vielä jotain muutakin. Kaivelin harmaan jämät leikkuujätteestä ja totesin, että niistä riittää tereeseen, jahka vähän asettelee. 


Nuttu nurin


Vyön palaset odottavat vielä asettautumistaan vyöksi. Uudehko apulaiseni asettautui mukisematta kuvattavaksi. Malli Maria ei häiriintynyt, vaikka tekeillä oleva nuttu sujahtikin päälle nurin kurin. 

Tukeminen takana

Tukeminen takana



Leikkuupöydällä


Leikkuupöydälläni viihtyivät tänään myös äitini ompelukset. Minä rakentelin komeamman osapuolen liiviä ja äitee ompeli pussilakanoita lapsenlapsilleen. Pussilakanan toiseksi puoleksi löytyivät käyttämättömät  lastenhuoneen verhot. Pussilakanan alapuolen taiteilimme sävysävyyn käyttämättömistä aluslakanoista.
Vanhassa vara parempi
Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Pikapäivitys työn lomasta ja hääkutsu

Ihanaa, pitkästä aikaa pääsin käsiksi ompelukoneeseen. Se, on kuulkaa aika monta mutkaa tehtävä ennen kuin viiden minuutin ideakuvasta  KLIK saa ompeluksen työn alle. Tänään oli siis se päivä, kun sain polkaista Singerin käyntiin.

Singeriä kesyttämässä.


Matkan varrella vuoden mittaan olen oppinut, että huolimatta rautaisesta ulkonäöstään on teollisuuskoneellakin oma osaamisalansa. Vanha Rouva Singer on kuin luotu vuorikankaiden kanssa työskentelyyn. Rouvan jälki on tasaista, tikit eivät vedä eikä kangas rypisty.

Jännitystä


Kun toimin Singerin kanssa, niin jännitystä aiheuttaa se, että millä vauhdilla rouva liikkuu ja kerkiääkö ompelijatar mukaan.  Tässä meidän 50-luvun Singerissä jo moottorin käynnistymisestä kertova humina kehottaa pitämään sormet neulasta etäällä, sillä kohta mennään. Hyvin painavan kaasujalan kanssa käy niin, että  tikki tuli,  kangas meni ja sormet siinä samassa.

50-lukulainen rouva Singer

Minulle humina aiheuttaa pieniä vatsanväänteitä ja kuulostaa samalla niin kiehtovalta. Meillä on rouvan kanssa vielä riiaus käynnissä, joten toisiimme varovasti vasta tutustumme. Hieman jalka hakee poljinta ja korva kuulostelee moottorin huminasta, että joko mennään. Tiedän kyllä, että joku päivä olemme mekin jo sinut.

Aasinsiltaa etsimässä


Ompelin jo viime keväänä äidilleni pitsisen boleron ja olen tässä miettinyt, että miten sen tänne blogin puolille ujutan tulevana keväänä. Pohdin, vaikka minkälaista teemaa ja aasinsiltaa. Asia kuitenkin ratkesi tänään, kun posti toi hääkutsun elokuulle. Tahtoo sanoa nyt, että ompelijatar ompelee ainakin itselleen asun häihin ja samassa syssyssä voi sitten luontevasti esitellä tuon äidin pitsisen boleronkin elokuun korvalla.

Hääkutsu


Leikkuupöydällä


Edistyvät miehen liivi ja harmaa talvitakki tukikankaineen vartoo jo malttamattomana vuoren valmistumista.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

... mutta hyvä on ilmankin ;)


“Siistin näköinen meikkaus… mutta hyvä on ilmankin" ;) :viestitti komeampi osapuoli. Ei olisi voinut, kyllä paremmin mies sanoa. Kelpaan siis ihan sellaisena, kuin olen. Jälleen arjen rakkautta, ja mikäs' sen parempaa rakkausviikon päätteeksi.


Punaisin huulin, p.s. Paidan kangas on
työmatkalöydös Mannheimista parin vuoden takaa.


Oli kyllä ihana antautua pitkästä aikaa ammattilaisen käsittelyyn. Jännitti hieman, kun edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo aikaa. Se oli silloin viime vuosituhannen viimeisenä vuotena - häitä varten. Neljä vuotta aikaisemmin laittauduin näin vanhojentansseja varten.

Juhlia vartenko vain ?


Mikä meitä naisia vaivaa? Onko aina oltava jokin juhlan tynkä, jotta itseensä voi panostaa? Eikö arki kelpaa edes vähän? Itse istahdin meikkitaitelijan käsittelyyn kesken vuorikankaan metsästyksen, juuri arki tähtäimessäni. Hakemaan pientä piristystä tulevaan työarkeen, joku juju?

Kankaasta huulille


Punainen
vuorikangas
Koska haeskelin harmaaseen talvitakkiin sitä samaa kangasta, jota käytin jo toisen jakkuni vuorissa, oli minulla vuorikankaan pala mukanani. Silmäiltyään kangasta hetkisen meikkitaiteilija valitsi huulipunan vuorikankaaseen sopivaksi. Huulistani tuli hehkuvan punaiset, kuulemma “piste i:n päälle”: lausahti äitini.

Näihin vuosiin saakka olen vältellyt punaista huulipunaa, kuin ruttoa, jostakin syystä. Väri on ollut liian itsevarma, liian karismaattinen, viisas ja peloton. Nyt, se tuntui heti omalta, jopa paikallisen tavaratalon kelmeissä valoissa.

Vaikein edessä


Nyt on vain se vaikein edessä. Huulipuna on sujautettava osaksi päivittäisiä meikkausrutiineja. Ongelmallista on vain se, että ei ole mitään rutiineja, joihin punan voi sujauttaa. Hädin tuskin aamulla laitan kosteusvoiteen, hyvänä päivänä ripsivärin. Se on ollut siinä jo vuosia. Onnekseni, komeamman osapuolen viesti kertoi, että “hyvä on ilmankin.”

Kietaisupaidan kaavalla tehty 1. pusero ilman kaulusta KLIK.


Leikkuupöydällä


Odottavat tekijäänsä leikatut miehen liivin osaset ja harmaa talvitakki punertavine vuorineen. Vihdoin ja viimein tulevalla viikolla, meillä ommellaan :)

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.


Lisätietoja

The power of red lipstick. (2017). [online] Psychologies. Available at: https://www.psychologies.co.uk/body/the-power-of-red-lipstick.html [Accessed 19 Feb. 2017].

Yksi sydämellinen ja ruusuinen ystävänpäivä, kiitos

Opin eilen, että tuttu arkikin voi yllättää positiivisesti. Eilen oli siis ihan tavallinen tiistai tai no, en ollut ompelemassa Kuopiossa vaan juoksentelin asioilla. Nuoriso oli aamulla sitä mieltä, että jääkaappi huutaa tyhjyyttään, joten äiti voisi vaikka käydä ruokakaupassa. Taas, siis juurihan, minä siellä kävin viikko sitten. Tää on kyllä loputon suo.

Yrttejä keräämässä

Lounastreffit

Meillä on ollut komeamman osapuolen kanssa tapana käydä päivätreffeillä arjen lomassa. Lounastreffit ovat jäänne niiltä ajoilta, kun työpaikkaromanssimme ensimetreillä pakenimme piiloon uteliailta katseilta. Myöhemmin havaitsimme, että hetki työpaikan ulkopuolella katkaisee päivän mukavasti, näkee valoa ja saa happea.

Yhteiset hetket arjen keskellä ovat tärkeitä ja arjen askareet. Kullan kanssa syömään ja lapsille ruokaa. Ruokaa voi tehdä vain, jos käy välillä kaupassa. En kyllä kävisi, jos ei olisi pakko.

Mrs. Asia

Jostain ilmestyi melkeinpä työpaikan kulmille vietnamilainen ravintola. Ruoka on maukasta, palvelu moitteetonta ja taipuu sekä kasvisruokailijan että gluteenittoman suuhun. On alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa. Lounaan hintakin on työssä käyvän kukkarolle sopiva. 

Satunnaisesti törmäämme kollegoihin, joten kannaltani se on oiva paikka saada siedätyshoitoa töihin paluuseen. Hieman sivusta kuulostella,  että mitä ongelmia ne siellä töissä pohtivat. Yritän jättää komentoimatta mutta välistä aina karjalainen puhetulva yllättää. 

Ruusuinen yllätys 


Ei pettänyt Mrs. Asia tälläkään kertaan. Iloisesti, yllättyneenä katselin, kuinka sydämellinen vesimeloni hedelmäsalaatissa toivotti hyvää ystävänpäivää.

Hedelmäsalaatti


Ruusuinen yllätys oli vasta tuloillaan, sillä ruokailun lopuksi, rouva kiidätti eteemme omenaisen ruusupiirakan.  Lopuksi Rouva kehotti naisasiakkaita poimimaan vaasista ruusun mukaan.

Ruusuleivos

Kun nautin ruusun tuoksusta, niin korviini kantautui komeamman osapuolen muminaa. Ihan kuin mies olisi mumissut epätasa-arvosta ja miesten syrjinnästä, pilke silmäkulmassa tosin. Mistähän tuo nyt tuolleen?

Ruusu pelkääjän paikalle ja menoksi.

Lie ne kaupassa ihmetelleet, hymyillen kulkevaa liikenaista keräilemässä tuoreita yrttejä. Se on kuulkaas' pienestä kiinni, kun saadaan asiakas iloisesti yllättyneeksi ja hyvälle tuulelle. Aika moni muuten hymyili takaisin.

Rakastumisen alkutahteja


Mie muuten alan osata toimia tuon uuden jakun KLIK kanssa pikkuhiljaa. Itse tehdyissä vaatteissa on minulla aina se ongelma, että ne tuntee liian hyvin, jokaisen onnistuneen ja onnistumattoman tikin. Vaatetta on hetki makusteltava ja pohdittava, mitkä jo olemassa olevat asusteet sopivat jakun kanssa.

Stailaamista on harjoiteltava, ennen kuin uusi vaate luontevasti sujahtaa osaksi peruspuvustoa. Jo tammikuussa pyörähdimme äidin kanssa Joensuun  Taitokorttelissa. Rakastuin ensisilmäyksellä Sinisessä Kammarissa myynnissä olleeseen rannekoruun - punainen väri suorastaan vietteli katseeni.

Rannekoru (Kati Soikkeli)

Vaikka peruspuvuston päävärit ovatkin yllätyksettömät harmaa ja sininen, niin  lisään väriä asusteilla. Punainen väri toimii hyvin molempien kanssa ja on sellainen voimaväri.

Lopuksi

Ai niin yllä olevat yrittäjät ovat täysin tietämättömiä saamistaan kehuista,  vielä. Ajattelin, tosin laittaa linkin juttuuni heillekin tiedoksi ikään kuin myöhästyneenä ystävänpäivälahjana. Ilmoittelen, kyllä erikseen, mikäli lehdistönäytteitä ilmaantuu kotiportaille ja postauksiin.

Uskomme molemmat yrittäjyyden pääaineopiskelijoina, että paikallistella ja suomalaisella yrittäjyydellä on aikansa ja paikkansa. Kun siis törmäämme hyvään palveluun ja tuotteeseen, niin yritämme muistaa nostaa sen esille, myös täällä blogissamme.


Leikkuupöydällä


Komeamman osapuolen paita siis jo valmistui, kuvaa pukkaa heti, kun mies asettuu linssin eteen.

Harmaan talvitakin ja miehen liivin kaavat on tehty. Kaavat odottavat vuorikankaan ostoa ja kankaiden leikkaamista. Ensi viikolla sitten ommellaan.

Olemme muuten äidin kanssa menossa lauantaina ammattilaisen meikattavaksi, katsotaan, saadaanko sunnuntain postaukseen kuvia uudesta ilmeestä.

Ruusun aika ja hemmottelusunnuntain KLIK tuloksia



Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.




Hemmottelua sunnuntaina ja arjen luksusta

Vietimme tänään siskoni kanssa hemmottelusunnuntaita.  Olen viimeisten kuukausien aikana tutustunut kasvivärien käyttöön hiusten värjäämisessä. En ole ennenkään vastustanut kasvivärejä mutta kahden tunnin vaikutusaika ei oikein sopinut kiireiseen elämänrytmiini, kun piti joutua. Ensimmäisen kerran jälkeen olin tyytyväinen tulokseen, joskin työlääntynyt pyyheliinasta kootun turbaanin kanssa kuljeskeluun.

Hautova hattu


Lauantai-iltana kehittelin Pinterestin innoittamana pyyheliinaturbaanin korvaajaksi hatun, jonka komeampi osapuoli risti hautovaksi hatuksi. Piirrettyäni kaavat ommella surautin protokappaleet eilen illalla vanhoista pyyhkeistä. Kun katkoin muutaman ompelukoneen neulan, totesin, että kevyeen ja keskiraskaaseen ompelutyöhön suunnitellulle teollisuuskoneellekin tulee raja vastaan, kun frotee-kerroksia on kuusi päällekkäin.

Protokappaleet testi käytössä

Hetki meille

Hiusten värjäämisen lisäksi iltaamme kuului myös kasvojen, käsien ja jalkojen hoitoa - ihon kuorimista ja kosteuttamista. Vihdoin viimein pääsimme siskomme kanssa testaamaan äidiltämme lahjaksi saamiamme Artistryn tuotteita. Ensimmäistä kertaa joulupukki toi kokeiltavaksi luxus-sarjaa Youth Extend, joka on tarkoitettu ikääntyvälle iholle. Niin, nelikymppinen ei ole enää teini-ikäinen, joten ihokin vaatii omat kuvionsa, kuulemma.


Artistry Renewing Peel 
Artistry Youth Extended (panosta) ja Artistry Essential (pihistä)

Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo

Nyt tekisi mieleni juhlistaa, sain kun sainkin KLIK jakun valmiiksi jo tiistaina. Valokuvamaisen tarinan rakentaminen vei aikansa, mutta tässä ovat nyt uunituoreet kuvat liituraitajakusta.

Samaa tahtia työpuvuston luomisen kanssa alkavat myös opiskeluvapaan jälkeiset työtehtävät hiljalleen hahmottua.

Liituraitapuvun takki

Vielä on kuitenkin hetki miettiä menneitä, sisäistää opittua ja viimeistellä diplomityötä.
Hetki on vielä aikaa miettiä menneisyyttä.
Haaveilla tulevaisuudesta ja suoritella tulevaisuudentutkimuksen sivuaineopinnot.

Aikaa haaveilla tulevaisuudesta.

Ennen kesäkuista toimeen tarttumista.

Oven avaaminen.



Kun kerran ihan itse tein, niin ohessa myös muutama yksityiskohta kauluksesta, napeista ja taskunläpästä.




Harmaa viettelys kurvikkaalle

5  minuutin luonnos
Helmikuun projektina on talvitakin ompelu. Talvitakin muotokieli noudattaakin jo tuttuja kurvikkaan vartalon tyylioppeja. Vyötäröä korostetaan vyöllä ja helmasta kellottuvalla leikkauksella, joka päättyy juuri polvien yläpuolelle. Shaalikauluksen muoto imartelee pehmeitä kasvojani. Eteen muodostuva v-aukko soveltuu hyvin erilaisiin huiviviritykseen, jolloin saan kätevästi vaihdettua väriä kasvojeni lähelle, etten ihan hiirulaiseksi muutu.

Ranskalaisessa vaatekaapissa on olennaista se, että sesongin mukaisia asusteita vaihtamalla saadaan muodistettua vaatetta kunkin sesongin väreihin, kuten kevääksi keltaista ja jouluksi punaista. Vyöstä tulee myös irtonainen kangasvyö, jolloin sen vaihtaminen värikkäämpään tai nahkaiseen onnistuu, kun sellaiset ovat muodissa - jokin tyylisivusto taisi kertoakin, että tulevain kevään must have on irtonainen kangasvyö.

Nyt helmikuussa testaan uutta takkimallia hieman lyhyempänä versiona ja näin maaliskuulle jää  suklaanruskea villakangas. Ruskeasta onkin tarkoitus tehdä nilkkapituinen takki, johon haaveilen myös tikkikankaista irtovuotta pitämään Itä-Suomen kovia pakkasia.

Huhu kertoi, että suomalaiset rakastavat mustaa, itse yritän pikkuhiljaa vieroittautua siitä ja saada hieman väriä elämään. Koen, että harmaa on hyvä väri mustasta vieroittautumiseen. 

Työpuvustoon harmaa sopii, koska harmaa koetaan, rauhalliseksi, arvostetuksi, tasapainoiseksi, tasapuoliseksi ja hienostuneeksi. Kannattaa myös muistaa, että liikaa käytettynä harmaa voi antaa myös välttelevän, pidättyvän, petollisen, epävarman ja varovaisen kuva.





Harmaa villakangas
Yleensä ottaen puvustuksessa harmaa on hyvä perusväri ns. kesäihmisille ja varsin helppo asustettava tehosteväreillä. Esimerkiksi pinkki huivi toimii hyvin harmaan kanssa.









Leikkuupöydällä


Valmistui komeamman osapuolen kauluspaita korjatuilla kaavoilla ja nyt tuli jo käyttöpaita. Pientä hienosäätöä tarvitaan vielä kalvosimiin ja kaulukseen. Keskiviikkona jää nähtäväksi, kumpi saadaan nopeammin kameran eteen mies paidassa vai valmis liituraitajakku. 

P.S. Muistathan, että leikkuupöydän kuulumiset löytyvät Facebookista KLIK  ja tykkäämällä meistä saat päivitykset suoraan omalle sivullesi.


Lisätietoja

Kivilahti, J. and Kivilahti, R. (1994). Oma tyyli ommellen. 1st ed. [Helsinki]: Gummerus.
Spillane, M. and Lohman, H. (1992). Jokanaisen väri- ja tyyliopas. 1st ed. Porvoo: WSOY.
Woodall, T., Constantine, S. and Manninen, S. (2005). Tyyliä vai ei. 1st ed. Helsingissä: Otava.

Kurvikkaan vartalon pelastus kietaisupaita

Hieman tätä ja sunnuntaina ounastelinkin.  Sunnuntaina vielä optimistina ajattelin, että lihasten arkuus ja jäykkyys johtuvat lauantain hallitsemattomasta laskeutumisesta, mutta ei. Alkuviikosta flunssa  sai minut kiinni. Kävin kuitenkin viettämässä ompeluaikaa alkuviikosta Kuopiossa, mutta alkavan flunssan aiheuttama tahmeus sekä aivoissa, että sormenpäissä hidasti ompelevan insinöörin tahtia huomattavasti, joten liituraitajakku on edelleen viittä vaille valmis. Kun en nyt tähän postaukseen saanut valmista jakkua kuvaan, niin sovelletaan.

Tein viime keväällä silkkipuuvillasta kietaisupuseron laakakauluksella. Kurvikkaalle vartalolle kietaisumallit sopivat oikein hyvin, koska vino linja ohjaa mukavasti katsojan katseen kohden kurvikkaan vartalon kapeinta kohtaa -vyötäröä.


Silkkipuuvillainen -pusero
(Kuva: Juha Koivistoinen)

Itse korostan vyötäröä vielä solmimisnauhoilla, jotka voin asettaa joko vasemmalle tai oikealle. Innoissani kirjoin vielä irrallisen rusetin hopeanvärisellä langalla, jolloin puseron päivittäminen juhlavampiin tilaisuuksiin onnistuu helposti.



Yksityiskohtia silkkipuuvilla-puserosta.



Silkkipuuvilla ei ole oikein joka päivän materiaali, joten tein Marimekon puuvillakankaasta version, joka antaa arkipäivän harmauteen hieman väriä. Materiaalina puuvilla on huolettomampi käyttää arkipäiväisten opiskelu- ja ompeluaskareiden lomassa. 

Marimekkoa arjessa (Kuva: Juha Koivistoinen)


Kietaisupusero puuvillasta.

Puuvillapuseron yksityiskohtia

Jos ei nyt flunssa pahene, niin esittelen sunnuntaina talvitakkiajatuksia.