-->

Kevätmuotia 2018: JOSH V

Nyt on lupausten lunastamisen aika. Tuli elokuussa (KLIK) luvattua, että laittelen kuvia Fashion Centerin  avajaisista ottamistani kuvista. Ompelumietteitä on luvassa sunnuntaina.









Leikkuupöydällä


90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi, sillä pöydällä odottaa myös trikoinen tilaustyö.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi


Kierrätysmekosta tulikin tunika

Tämä on kerrankin niitä viikkoja, kun moni keskeneräinen asia valmistui kerralla. Sain palautettua diplomityöni arvosteltavaksi heti alkuviikosta (valmista työtä pääset lukemaan täältä). Kun kerran sattui olemaan lomaviikko, suuntasimme kohden Ruissalon kylpylää hetkeksi rentoutumaan. 

Lomailijan riemua himmensi vielä torstaina perjantaina odottava näyttö. Kuva: Juha Koivistoinen.

Alkuviikon riemua hieman himmensi perjantaille osunut vaatetusalan ammattitutkinnon näyttö - erikoismateriaalit. Kolmannessa ja viimeisessä näytössä tein asiakkaalle kierrätys nahasta mekon (KLIK). Mekon tosin lyhennettiin asiakkaan pyynnöstä tunikaksi lopulta.

Lomailijan riemua vaiensi se, että palojen leikkaamisen jälkeen tajusin, että materiaalissa oli pieniä nuppineulanpään kokoisia reikiä. Kun hetken ihmettelin tajusin, että takissa aikaisemmin ollut liimakangas oli syövyttänyt, yli kaksikymmentä vuotta vanhaan, takkiin ne reiät.  


Mekko edestä

Päätimme yhdessä asiakkaan kanssa, että turha on tunikaa vuorittaa, kun materiaalin kestosta ei ole käytössä harmainta hajua. Sillä voisi hyvinkin, että kalliit vuorikankaat menisivät hukkaan, kun vanha sikamokka päättäisi repeytyä yllättäen. Näyttöön menin siis vuorittamaton mekko kainalossa.

Mekko takaa ja sivulta

Yksityiskohtia tikkauksista

























Täytyy kyllä todeta, että toisessa kainalossa oli itselle ompelemani kotelomekko. Kotelomekolla sitten todistin, että osaan tarvittaessa vuorittaa. Niinhän siinä lopulta kävi, että tämäkin tutkinto valmistui samaiselle viikolle.


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi 



Nahkatakeista mekkoa ja miehelle takkia

Näyttöä pukkaa, joten ajatukset ovat takeissa ja tekemisessä. Asiakkaan vanhoista sikamokkatakeista tehdään mekko. Vihreästä sametista syntyy takki miehelle ja takin kaulukseen listätään hiven suomalaista luksusta - poromokkaa.

Vanhoista nahkatakeista on työn alla kotelomekko.

Kierrätysmateriaalissa  leikkuuhajatelmat ovat viitteellisiä.

Samaan aikaan työstetään myös komeamman osapuolen tupakkatakkia.



Tässä ollaan päästy jo hieman pidemmälle.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Karjalanpiirakoista ja korkokengistä

Ensin tulivat häpäistyt karjalanpiirakat (KLIK)  ja seuraavaksi Karjalaisen kolumnisti (KLIK) ilmoitti, että stiletot kuuluvat kehäkolmosen sisäpuolelle. Susirajalaisille riittävät maiharit, kolumnisti totesi.

Tuon karjalanpiirakka kohun ymmärrän, jos ei leivontaohjelman asiantuntijaraati erota riisipiirakkaa ja karjalanpiirakkaa toisistaan, se on vähintäänkin noloa. Mutta se, että liike-elämän pukeutumissääntöjen osaamisen oletetaan olevan harvojen herkkua on huolestuttavaa.

Rumat ne vaatteilla koreilevat


Mietin tuossa eräänä päivänä, kuinka liike-elämässä on pelattava tiettyjen sääntöjen mukaan, jos mielii pärjätä. Yksi näistä säännöistä on pukeutua niin kuin oletetaan. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että kun kumppani neuvottelupöydän toisella puolella vaihtuu, vaihtuvat myös oletukset.

Tiettävästi vain ne rumat vaatteilla koreilevat.Meille suomalaisille riittää, että kunhan on jotain päällepantavaa.  Tanskalaiset ovat puolestaan brändänneet pohjoismaisen vaatimattoman pukeutumisen osaksi kotoilua. Samalla Tanska on onnistunut kehittämään tekstiiliteollisuuttaan, niin että moni meilläkin myytävä kolttu on sieltä kotoisin.

Liike-elämästä


Jossain välissä tuli työtehtävien lomassa pyörittyä keskieurooppalaisten asiakkaiden kanssa. Merkille pantavaa oli, että mitä korkeammassa asemassa henkilö oli, sen klassisimmin hän pukeutui. Miehillä  oli puku tai ainakin suorat housut ja laadukas pikkutakki.

Naisilla en kertaakaan on törmännyt palavereissa legginseihin ja trikootunikaan. Naisilla pukeutuivat usein nättiin puseroon, hameeseen, sukkahousuihin ja korkokenkiin. Järkevinä naisina kenkiksi oli valittu n. 5 cm:n korko. 5 cm:n koroilla seisoo, vaikka päivän kahvilassa piirakoita myymässä.

Kolumnistille tiedoksi, meillä ja muualla me korkokenkäihmiset kuljetamme kallisarvoiset kenkämme kenkäpussissa juhliinkin. Juhlien jälkeen laitamme kengät pussiin  ja taksijonossa jalkojamme lämmittävät talvisaappaat.

Leikkuupöydällä


Näyttövaate on näpsäkästi pussissa odottamassa inspiraatiota. Komeamman osapuolen samettinen pikkutakki on jo sovituksessa. Pitää vielä kaulusta hieman säätää takana ja hartioiden leveyttä tarkistaa, kun kaikki 'fyllingit' ovat paikoillaan.

90-luvulta tähän päivään -projektia on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi



Jos vain löisi hanskat tiskiin tai jotain...

Tämä on ollut sellainen sunnuntai, ettei paremmasta väliä. Olin jotenkin onnistunut itseäni huijaamaan, että diplomityöni oli palautusta vaille valmis (KLIK). Tavallaan onkin, mutta vielä on syvennettävä aineiston tulkintaa viimeisille sivuille.

Olen ihan vakavissani pohtinut, että jos löisi vain hanskat tiskiin ja antaisi olla. Olen kokeneemmilta kollegoilta kuullut, että pääasia on, kun saa työn palautettua ja paperit ulos. Totta se on tuokin, ei niitä arvosanoja kukaan kysele. Kyllä minunkin tuotos jo nyt menisi läpi, mutku mahdollisia jatko-opintoja silmällä pitäen pitäisi saada hyvä numerokin. 

Luvattomilla teillä


Tuossa viittä vaille valmiissa työssä on se ikävä puoli, että kaiken muun tekeminen vapaa-aikana tuntuu luvattomalta. Ihan kuin mieron tiellä olisi ja pahan tiennissä. Ei voi keskittyä siihen eikä tähän ja mitään ei saa valmiiksi.

Lukiota käyvä nuoriso tuossa totesi, että "hei täällä opiskelee joku muukin". Oikeassa he ovatkin, keväällä painavat kirjoitukset päälle. Äidin on siis syytä hoitaa osuutensa ensin, jotta edes yhdellä neljästä on opinnot suoritettuina. 

Pussilakanan pauloissa


Sen verran lauantaina karkasin ruodusta, että ompelin uuden pussilakanan (KLIK). Tuotakin pussilakanan ompelua  olin siirtänyt kuin parannuksen tekoa. Arvaatkas aiheuttiko  yhdellä tuplapussilakanalla eläminen enemmän päänvaivaa kuin viidentoista minuutin käyttäminen siihen, että niitä ois kaksi.

Tänä viikonloppuna meillä rentoutui vain koiruus ja mikäs on ollessa, kun on uusi lakanakin.


Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä


Törmäsin eräänä päivänä ihmiseen, joka kehotti asettautumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Hän lisäsi vielä, että ainakin kaksi kertaa viikon aikana. Kantavana ajatuksena on, että silloin oppii parhaiten.


Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä, sanotaan. Ei ehkä tieltä työnnä, mutta hyvin ovat lenkkeilyt jääneet kaikenlaisen opettavan touhuamisen jalkoihin. Tuntuu, että monta itselle tärkeää juttua meinaa jäädä tekemättä, kuten tämän blogin kirjoittaminen.





Viimeistä näyttöä pukkaa kierrättäen


Maanantaina suuntasimme auton keulan kohti Kuopiota. Pitelin saldovapaita maanantain ja tiistaina. Tarkoitukseni oli viimeistellä oma poronnahkamekko liimaamalla helma, mutta jäi mokoma toisen auton hattuhyllylle. Totesin sadatellen, että sinne jäi eikä valmistu ja aloitin viimeisen näytön kaavoittamisen.

Ompelijakisälliopinnoistani uupuu enää yksi näyttö. Viimeisenä näyttönä on erikoismateriaalit. Asiakas toi mukanaan kaksi vanhaa sikamokasta tehtyä nahkatakkia. Takeista on tulossa tunikamainen mekko. Peruskaavan piirtämisen jälkeen voin todeta, että ei paljon projekti palapelin kokoamisesta eroa.

Vaihteeksi miehen pikkutakin peruskaavaa.



Sinne epämukavuusalueelle


Jos ei edellisessä vielä veny epämukavuusalueelle, niin seuraavassa ollaan jo varmasti siellä.  Kaavoitin komeammalle osapuolelle pikkutakin peruskaavan. Sain vielä ommeltua pikaisen lakanakankaisen sovitusversion sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Äkkiseltään voisi todeta, että jotain eroa on miesten kaavojen piirtämisessä naisten kaavoihin verrattuna. Tosin täytyy todeta, että ei ihan mahdottomalta se ei tuntunut. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin onnistuu, sillä edellisessä paidassa (KLIK) kalvosimet kinnasivat ja liivissä (KLIK) säädin olkasaumoja urakalla.


Istui yllättävän hyvin pikaversio, joten seuraavaksi uskaltaa upottaa sakset oikeaan kankaaseen.



Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi


Onni on haikeutta ja housuja

Olemme tässä kiireisen viikon keskellä pohtineet, että mistä se onni koostuikaan. Onni on yhdessä ja yksin tekemistä. Joskus se on niin tuttua ja turvallista, että sitä ei huomaa. Onni on kuuma kahvi ja valmiiksi keitetty aamupuuro, niitä arjen pieniä hetkiä.

Luonnoksia mekkoa varten


Onni on haikeutta


Välistä onni on haikeutta siitä, että saavutettaviksi tehdyt unelmat ovat jo viittä vaille valmiita. Perjantaina tasailin saldoja ja vietin laatuaikaa Kuopiossa ompeluopissa. Joku voisi reissua kutsua a-luokan reissuksi, kun ihan isseksein olin. Minä en vain jotenkin osaa olla, kun toinen ei ole siinä vieressä.

Haikeaksi reissun teki se, että viimeinen ompelutyöni ennen näyttöä alkaa olla viittä vaille valmis. Jos joku muistaa niin kävimme heinäkuussa vaihteessa reissun päällä (KLIK). Reissuun lähdimme, kun rouva halusi, itselleen hieman erikoisempaa materiaalia ommeltavaksi. Rouvan silmissä kun kiilsi kotimainen luksus - poronnahka. 




Eilen ommeltiin omaa nahkamekkoa - varsinaista palapeliä tuo nahkan ompelu, mutta siitä myöhemmin, kun ihanuus on viimeistäkin tikkiä vaille valmis. Aina silloin tällöin sattuu, että pääsee ompelemaan ihka oikeille asiakkaille. Tänään sain kun sain valmiiksi omin mitoin tehdyt välikausihousut nuorelle miehelle.

Sinänsä mielenkiintoinen projekti, että en ole asiakasta nähnyt vaan olen peruskaavat piirtänyt saamieni mittojen mukaan. Tein siis lakanaisen koeversion, jonka Kusti polki asiakkaalle. Asiakas sovitti ja laittoi kommentit sähköpostitse ja mie tyttö ompelin. Tätä kokeilimme asiakkaan kanssa viime vuonna ja silloin toimi oikein hyvin.





Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Syksyn tulessa joutsenia ja ompelijan onnea

Joillekin joutsenet merkitsevät ikuista rakkautta. Meille joutsenet ovat merkki lähestyvästä talvesta, joka tuo tiellemme kinoittain lunta ja kovia pakkasia. Arkiliikuntaa sanoisi moni, bloggaaville yksilöille talvi tietää hyytäviä kuvaussessioita.

Itse tehden leggarit ja treenipaita. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Käsistään kätevien ihmisten puuhamaassa tuli mieleen, että ulkoilmakuvauksille täytyy olla lämpimämpikin vaihtoehto. Nopeasti katseet kääntyivät kohden leikkuutilan vapaata seinää. Saisikohan siihen jotain? 

Ompelijan onnea

Piti viikonlopun ompeluprojektin olla läpihuutojuttu. Listalla olivat ihan vaan leggarit  ja treenipaita. Leggarien kaavakin oli jo valmiiksi testattu, joten valmistusaikaa varasin ruhtinaallisen varttitunnin. 

Teollisuussaumuri nakutti kuin käkikello ja  leggarien vähäiset saumat saumautuivat vauhdilla. Koska  en omaa teollista peitetikkonetta, jouduin tyytymään monitoimisaumuriin. Hujahti eilen illalla tunti jos toinenkin eikä valmista syntynyt.

Peitetikin nurjapuoli oli, mitä oli

En myöskään kirjoittanut postausta, sillä mitä olisin kirjoittanut. Siitäkö, että miten ihana on purkaa ja keriä. Kuinka mikään kotikone ei vedä vertoja teollisuuskoneelle?

parempi
Maanantai-iltana uusilla aivoilla ja uusilla kujeilla kotisaumurikin asettautui  kohdilleen. Joko osuivat kujeet kohdilleen tai kone halusi välttää kierrätykseen joutumisen. Vieläkään en oikein tiedä, mitä tapahtui mutta lopulta onnistuin riittävän hyvin.

Kaiken lisäksi säätöhetkeä häiritsi ulkoa kuuluva kaakatus. Eilen, kun piti hengähtää välillä, niin nappasin kaakattajista kuvia - ihan omalta pihatieltä. Eihän noille nyt voi  vihainen olla,vai voiko.



Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Housut istuivat, joten vuorossa on  välikausihousujen ompelua nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Apinaisen viikon mietteitä ja apinasuojia

Liekö kukaan muu teistä seurannut oikeudenkäyntiä, jossa ruodittiin apinan ottaman selfien tekijänoikeuksia? Monivuotisen oikeustaistelun päätteeksi apina ei saanut tekijänoikeuksia, vaikka eläinjärjestö Peta niin vaatikin. Hyvä, että maalaisjärki voitti. Ja maalaisjärjellä tarkoitan sitä, että valokuvan ottaminen on muutakin kuin napin painallus. Apinan ja ihmisapinan eroista voi olla sitten, montaa mieltä.

Jos nyt jotain olen kuluneena vuonna oppinut, että kuvassa on monta juttua, jotka pitäisi osua kohdilleen. On suljinaikaa, aukkoa, valoherkkyyttä ja valkotasapainoa. Joka kerta, kun otan kameran käteen opin uutta.  Varsinkin tässä blogistanian käsitöiden ihmemaassa valokuvaaminen vaatii monta mutkaa ennen kuin ovat blogissa.

Apinaisen kankaan monet mutkat


Apinan selfien innoittamana ompelin ompelukoneiden ja saumurin suojia. Apinainen puuvilla ja pellavapuuvilla kankaat tarttuivat mukaan matkalla Turkuun Design Hillistä. Tykkäsimme apinoiden leikkisyydestä, pellavan pinnasta ja rauhallisesta harmaasta.


Valmiit suojat.


Mitataan päätypalan leveys (24,5 cm) ja korkeus (37,5 cm)
Mitataan sivupalan pituus 43 cm.

Mitataan päätypalan leveys 24,5 cm.

Mitataan päätypalan korkeus 37,5 cm.
Pyöristetään päätypalan kulmat.
Mitataan päätypalan kolme sivua 52 cm.

Merkitään yläreunan puoliväli pienellä hakilla.


Leikataan sivupala 43 cm.
Leikataan sivupalan toinen reuna (52 cm), ko. reuna tulee vasten päätypalaa.
Neulataan päätypala sivukappaleiden väliin, puolivälihakit kohdakkain

Ommellaan sivupala paikoilleen ja huolitellaan se. Silitetään saumanvara ja taitteen alku alareunaan.

 Ommellaan suojuksen alareuna ja silitetään valmis työ.
Valmiissa suojissaan odottavat saumuri ja ompelukone seuraava käyttökertaa.
Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Kun housut istuvat, niin sitten ommellaan välikausi- ja toppahousuja nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Très chic ja neuloosiprojektin tunnelmia

Näin syksyn kunniaksi tuli tarjoiltua itselle ihanainen neuleprojekti. Lankat ja puikot tervehtivät aamulla töihin lähtijää ja hakeutuvat sormille, kun iltauutiset alkavat. Tämän on kuin edellisessä elämässä, projektin piti olla läpihuuto juttu, toisin kävi kuitenkin.


Äidin pikku apulaiset kerroslaskuri ja
palmikkopuikko ovat päässeet käyttöön.

Kietaisupuserosta tulee palmikkoneule


Alun perin valitsin itselle sopivan ja nopeasti edistyvän kietaisupuseron. Sellaista perussileää neuletta oikealla oikeaa ja nurjalla ilman koukeroita. Muutaman viikon metsästin lankoja Suomesta ja silmiini niitä ei sattunut. Lankojen valmistajalla näkyi olevan Ranskassa kuluttajille suunnattu lankakauppa. 

Tilasin langat ja jäin odottelemaan postipoikaa. Ei näkynyt postipoikaa eikä lankoja, vaikka sain tilausvahvistuksen ja tilauksen seurantanumeron. Sattumalta vilkaisin tiliotetta ja huomasin, että rahat olivat palautuneet tilille. Selitystä en tähän päivään mennessä ole yritykseltä saanut, vaikka heiltä sitä kyselinkin sujuvasti ihan kohdemaan kielellä.

On siinä koukeroita kerrakseen.

Kun en saanut haluamaani lankaa, katselin kirjasta ne projektit, joiden lankoja saa Suomesta. Koska lopullinen mallin valinta tuotti tuskaa, niin pyysin komeampaa osapuolta valitsemaa mallin, joka on miehen mieleen. Tiedä häntä, missä lie silmät ollut mutta puikoille laskeutui kirjan haastavin malli.

Yllätyslangalla neulotaan (KLIK)*

Villa, polyamidi ja akryyli


Asian tekee harvinaisen hauskaksi sen, että kyselin jo aikaisemmin sujuvalla suomella kotimaiselta jälleenmyyjältä tästä langasta. Kysymykseeni, kuinka akryyli, villa ja polyamidi käyttäytyvät langassa en saanut kuitenkaan vastausta, vaikka sitä tiedustelin jo alkukesästä. 

Ongelmahan ei ole tuo villa ja polyamidi, sillä ne ovat hyvä pari. Villa lämmittää ja polyamidi kestää. Enemmänkin mietin akryyliä, josta voi kehkeytyä nyppyautomaatti. Toki akryyliäkin on monenlaista, osa nyppyyntyy ja osa ei. Olisi vain ollut mukava tietää, kumpaa laatua tämä on, sillä yhden mallikerran (n. 1,5 cm) neulomiseen näkyy hujahtavan tunti. Tällä tahdilla valmista on aikaisintaan jouluna.

yllätyspalmikoita.
Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Kun housut istuvat, niin sitten ommellaan välikausi- ja toppahousuja nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Yhteistyössä



* Minerva Kustannus Oy















Pakkopullaa aamupuuron kaverina

Olen tässä melkein jokaisena aamuna kirjoittanut tunnin diplomityön johtopäätöksiä ennen töihin lähtöä. Täytyy kyllä todeta, että onhan se sellaista pakkopullaa aamupuuron kaverina.  Vielä kertaalleen silmäillä jo kirjoitettua yhdeksääkymmentä sivua. Miettiä, että mitenkä minä tämän vielä kerron uudelleen ja uusin sanoin. Pohtiakin pitäisi osata ja suhteuttaa analyysin tulokset jo tehtyihin tutkimuksiin.

Joskus ei vaan innosta, vaikka kuinka ois' oikeat pelit ja rensselit.
Ei se auta toimeen on tartuttava,

pidettävä katse tavoitteessa


ja punnerrettava kerran tai kaksi.

Kyllä se diplomityö sieltä valmistuu ihan kuin nämä työhousutkin
- itse tehden ja kaavoittaen. (Kuvat: Juha Koivistoinen)

Toden perään aamulla kirjoittaminen on ollut varsin antoisaa. Tiedän, että tunnin verran on tavoite lähempänä. Ainut huono puoli on hommassa vain se, että kun aivot pohtivat diplomityön käänteitä, kaikki muu laahaa perässä. 


Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projekti on leikattu ja osittain ommeltu.

Neuloosiprojekti (KLIK)


Neuloosiprojektin langat saapuivat ja iltauutisia katsella on jo muutama silmukka neulottu.