-->

Mites siinä 2017 haasteessa kävikään?

Siinä se vuosi pyörähti, joten on aika katsoa, miten  suunnitelmat toteutuivat. Kuten jo perjantaina mainitsin, yhtenä innoittajana toimi Vuosi väriterapiaa  -haaste. Haasteessa valittiin jokaiselle kuukaudella oma värinsä, josta sitten kyseisenä kuukautena tuli postata.



Niinhän siinä sitten lopulta kävi, etteivät kaikki suunnitelmat toteutuneet ihan alkuperäisinä. Muutama vastoissa virunut kangas valmistui kuitenkin vaatteeksi ja uudeksi tuttavuudeksi löytyi nahka.

Tummansinisessä tammikuussa valmistui liituraitahame ja jakkuun lisättiin kahviaroamia (lue alkuperäinen postaus tästä). Tummanharmaana helmikuuna suunniteltiin mohairsekoitteista villakangastakkia (lue postaus tästä), kuvaamaan kerittiin vasta maaliskuussa (KLIK). Suklaanruskea talvitakki irtovuorelle valmistui huhtikuulle KLIK).

Viininpunainen huhtikuu taitteli nutturan tiukalle ja toi puvustoon trikoopuseron toukokuussa KLIK). Vihertävän/kellertävä toukokuu valmistui hameeksi kesäkuussa (KLIK). Valkoisesta kesäkuusta tuli mustavalkoinen heinäkuu (KLIK). Vaaleansininen elokuu toi puvustoon puseron (KLIK). Pikkumusta nahkamekko valmistui marraskuussa ja pinkkikin voimistui punaiseksi KLIK).

Hyvä alkanutta vuotta!



Paluu todellisuuteen

Vuosi sitten pohdimme monta kuukautta uuden blogin perustamista. Sattui vielä samaan aikaan mukava blogihaastekin vastaan ja löytyi se oma lokero Blogistaniaan (KLIK). Tavoitteetkin olivat kuluneelle vuodelle selkeät: molemmat tutkintopaperit taskuun, opintovapaalta takaisin töihin. Lisäksi tavoitteena oli kirjoittaa viikoittain.

Paluu arkeen


Nyt on jotenkin toisin. Ei oikein tiedä, mistä kirjoittaa. Se kuuluisa tyhjän paperin kammo tuli kutsumatta kylään. Kun eräänä kynttilöiden valaisemana (lue: sähköttömänä) iltana pohdin tätä kirjoittamisen vaikeutta, hoksasin että kyse on jostakin muusta. Kyse on siitä, että olen palannut takaisin normaaliin elämään.

Olen palannut normaaliin työssä käyvän ihmisen arkeen. Arkeen, jota olen paennut viimeiset kymmenen vuotta, kun olen tavoitellut akateemista loppututkintoa. Joulua edeltävänä keskiviikkona saavutin tavoitteeni. Sitten iski suunnaton väsymys ja lopuksi tyhjyys. Joulu meni nukkuessa ja päällimmäisenä oli kysymys:  Mitäs nyt?


Siinä se nyt on :)

Kollaasista potkua


Päätimme turvautua uudenlaiseen ajatteluun, kun pohdimme tulevaa blogivuotta Blogistaniassa. Osana sivuaineemme tulevaisuudentutkimuksen (KLIK) opintoja olemme opetelleet tunnistamaan erilaisia hiljaisia signaaleita ja kokoamaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia.

Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä tietää ennalta, niin päätimme katsoa peruutuspeiliin. Mitkä asiat ovat kiinnittäneet menneinä vuosina huomiomme ja tallentuneet filmille? Mitkä osuvat silmiimme ja tuntuvat omilta?  Tuloksena syntyi ultravioletin (KLIK) sävyttämä kollaasi.
Ultaviolettinen uusi vuosi

Ultaviolettinen uusi vuosi


Kuvakoosteen innoittamana tuleva blogivuotemme on keskittymistä henkiseen hyvinvointiin kiireisten työ- ja opintovuosien jälkeen. Miten ompelullinen lifestyle auttaa jaksamaan arjessa? Lisäksi testaillaan uusia tekniikoita ja pohditaan, että asuuko insinöörin sielussa sittenkin luovuus.



Aika nauttia tehdystä työstä

Olen ollut touhukas kuluneina viikkoina, että tällä viikolla oli aika nauttia tehdystä työstä. Kävin hakemassa perjantai-iltana ammattitutkintotodistukseni Kuopiosta. Täytyy todeta, että hujahtivat 675 päivää nopeasti. Viimeiset 192 päivää tätä on tehty päivätyön ohessa.

Ainoat kerrat, jotka saivat pohtimaan tekemisen mielekkyyttä olevat ne hetket, kun näyttövaatteet aiheuttivat päänvaivaa. Ensimmäiseen näyttöön ompelin ensteksistä työhousut tallimaailmaan, toiseen housupuvun villakankaasta (KLIK) ja kolmanteen kierrätysnahasta mekon (KLIK).


Sinne ne päivät hujahtivat, poronnahkamekko on itse suunniteltu, kaavoitettu ja ommeltu.

Musta joutsen


Kuten aikaisemmin todettua (KLIK), ompelemaan ajauduin pitkäveteisen luennon sivutuotteena. Ei sinänsä hassumpi tapa ajautua uusiin opintoihin, sillä insinööriksi aikanaan päädyin vedonlyönnin seurauksena. Ei ollut kauppaoppilaitoksessa tarpeeksi matematiikkaa, joten kehottivat kaverit hakemaan insinööriopintoihin. 

Omaksi yllätyksekseni opinahjon ovet aukesivat 1996 ja opinnot aloitin 1997 Satakunnassa teknisen journalismin linjalla. 2001 valmistuin lopulta kahden lapsen äitinä Vaasan ammattikorkeakoulusta insinööriksi (AMK). Noilla kaksikymmentä vuotta sitten alkaneilla opinnoilla on työelämässä pärjätty ja pärjätään edelleen.

Koska työelämä tuppaa muuttumaan vuosien varrella, katsoimme komeamman osapuolen kanssa aiheelliseksi päivittää osaamistamme.  Aloitimme diplomi-insinöörin opinnot Lappeenrannassa syksyllä 2015. Tulevana keskiviikkona käyn sitten kumartamassa  diplomi-insinöörin paperit (KLIK). 

Ensi viikolla pääsen vihdoinkin päivittämään blogin kuvausta ja Facebook-sivun (KLIK) sitaattia osuvampaan muotoon. Eräänä päivänä lapsuudenystäväni totesi, että olet varmaan Suomen ainut ompelijakisälli ja diplomi-insinööri, varsinainen musta joutsen siis. 

Ammattikirjoja ovat molemmat.

Leikkuupöydällä


Lojuvat sekä 90-luvun muodistus että komeamman osapuolen tupakkatakki.  Tosin näistä ajavat ohi prinssin ja prinsessan joululahjat.

Tällekin viikolle mahtui monta juttua

Jos viime viikko oli sulavaliikkeinen, niin tällä viikolla touhuttiinkin jo rivakasti. Tänään viimeistelen asiakkaan joustocollege mekon. Perjantain etäpäivän vietin junassa  matkalla Helsinkiin, sillä kävimme  ostamassa lakeerinahkaa läppärilaukkua varten lauantaina. 

Aikaisemmin viikolla itsenäisyyspäivänä kanttasin asiakkaalle myyntiin menevän maton. Kyseessä oli räsymatto, joten oli aivan milleistä kiinni, että onnistui koko ompelu. Oli se vaan hyvä, että aikoinaan jäi yhdestä huutokaupasta käsiin sekalainen setti koneita. 

Luotto Pfaff  461-6 nakutti tasaisella tikillä kantit mattoon. Samalla koneella ompelin myös nahkalaukun useat kerrokset. Uudemmissa koneissa ei projektit mahtuneet edes paininjalan alle.

Poronnahkaisen nahkamekon (KLIK) jämäpaloista syntyi laukku itselle (laukun alkuperäinen ohje löytyy täältä). 


Viikon projektina oli kotimaisesta kuosista asiakkaalle mekko.

Kun kuvasin asiakastyötä, pohdin samalla stailausta, sillä itsellänikin mekko samasta kankaasta (KLIK)

Joskus tarvitaan myös joustavaan mekkoon rintamuotolaskokset, jotta mekko istuu.
Hihat ovat asiakkaalle pari senttiä liian pitkät, jotta ranteen kohdalle tulee kaunis ryppy.

Yksityiskohta pääntiestä (n. 2 cm:n reunus)

Joskus tarvitaan joustavaan mekkoon myös muotolaskokset taakse, jotta mekko istuu.

Tältä mekko näyttää kotoisasti henkarissa.

Leikkuupöydällä


90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi. Seuraavaksi varmaankin työstetään joululahjamekkoa prinsessalle Voguen marraskuun numeron innoittamana,

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Jouluksi punaista ja mustaa

Jos toissa viikko oli rauhallinen, niin viime viikolla asia korjaantui. Oli oikeita töitä ja näitä alakerran ateljeessa tapahtuvia omia töitä. Lisäksi kirjoitin alkuviikosta paikallislehteen jutun Valkyrian designistä. Kävin myös tutustumassa paikallisen vaatetusliikkeen tarjontaan (jutut löytyvät täältä KLIK ss. 18-19). 

Kerkesin vielä työpaikan pikkujouluihin perjantaiksi. Suomi 100 juhlien ansiosta laskeutui pikainen mekon helmanlyhennys leikkuupöydälle, joten pääsin juhlista kotiin ajoissa. Sunnuntai-iltana sain kaavat piirrettyä myös asiakkaan trikoomekkoon.

Aina välistä sitä miettii, että mitä järkeä tässä kaikessa touhuamisessa on. Eikä siinä aina varmaan olekaan, mutta eikös joutavalla pidä olla sitä jotain. Joskin tuossa ateljeen asiakkaalle tänään totesin, että käsillä tekeminen tekee onnelliseksi, että siksi näitä juttuja teen.  

Joskus on vain pysähdyttävä nauttimaan aikaansaannoksistaan, sillä molemmat paidat ja mekko ovat itse tehtyjä.


Se on sitten tarkkaa, että kaikki saadaan kohdalleen.

Siis oikeasti, pitääkö minun ottaa nämä kuvat ihan itse.
On se etälaukaisin vain metka juttu, jos oikein tuijottaa niin saattaa toimia :)
Kesäiseltä reissulta (KLIK) mukaan tarttuneesta kankaasta tuli t-paita itselle.


Leikkuupöydällä


90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi, sillä pöydällä odottaa myös trikoinen tilaustyö.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi




Kevätmuotia 2018: MASAI


Jatketaan elokuussa annetun lupauksen lunastamista. Kuvat ovat Fashion Centerin avajaisista.







Aikaisemmin esitellyt


JOSH V löytyy täältä
Artic Queen löytyy täältä

Leikkuupöydällä


90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi, sillä pöydällä odottaa myös trikoinen tilaustyö.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Ompelutilan sisustushajatelmia

Kulunut viikko on ollut rauhallinen, vaihteeksi ei ole ollut kiire minnekään. Maanantaina jäi hetki aikaa istua, kuunnella kellon tikitystä ja käydä kaverin luona kahvilla. En muista, milloin minulla olisi vain  ollut aikaa istua, kuunnella ja olla ajattelematta. Olen ajoittain löytänyt itseni myös venyttelemästä 😏.  

Olemme pitkästä aikaa päässeet komeamman osapuolen kanssa kävelylenkille ja sulkapallon peluuseen. Keskiviikkona onnistuin postaamaan JOSH V:n kevätmuotia. Kannattaa kurkata kuvia täältä, jos meni päivitys ohi. 



Sovitusnukelle huppu

Seuraavaksi sisustusmietteitä


Hieman tuossa lenkillä pohdittiin, että mitä seuraavaksi tähän blogiin tyrkättäisiin. Koska tuolla alakerran ateljeessa on tarkoitus viettää tunti jos toinenkin, niin pohdin, että voisihan siitä tehdä samalla viihtyisämmän. 

Tätä sisustusprojektia on jo pikkuhiljaa aloiteltu tässä syksyn aikana. Ompelin syyskuussa apinaisia koneensuojia (KLIK) ja virittelin valaistua kuvaustaustaa (KLIK). Pari litraa maaliakin on varattuna - valkoista, harmaata ja vihreää. 

Kun ei vielä maalauskärpänen puraissut,  tein tänään välityönä sovitusnukelle mustan suojuksen. Mustaa taustaa vasten tulevat luomukset pääsevät sitten oikeuksiinsa. 




Leikkuupöydällä


Ensi viikolla pakerretaan  trikoisen tilaustyön kanssa. 90-luvulta tähän päivään -projektin hautua henkarilla vielä muutama hetki ainakin joulun yli, sillä prinsessa kävi mekko-ostoksilla.
Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi


Kevätmuotia 2018: JOSH V

Nyt on lupausten lunastamisen aika. Tuli elokuussa (KLIK) luvattua, että laittelen kuvia Fashion Centerin  avajaisista ottamistani kuvista. Ompelumietteitä on luvassa sunnuntaina.









Leikkuupöydällä


90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi, sillä pöydällä odottaa myös trikoinen tilaustyö.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi


Kierrätysmekosta tulikin tunika

Tämä on kerrankin niitä viikkoja, kun moni keskeneräinen asia valmistui kerralla. Sain palautettua diplomityöni arvosteltavaksi heti alkuviikosta (valmista työtä pääset lukemaan täältä). Kun kerran sattui olemaan lomaviikko, suuntasimme kohden Ruissalon kylpylää hetkeksi rentoutumaan. 

Lomailijan riemua himmensi vielä torstaina perjantaina odottava näyttö. Kuva: Juha Koivistoinen.

Alkuviikon riemua hieman himmensi perjantaille osunut vaatetusalan ammattitutkinnon näyttö - erikoismateriaalit. Kolmannessa ja viimeisessä näytössä tein asiakkaalle kierrätys nahasta mekon (KLIK). Mekon tosin lyhennettiin asiakkaan pyynnöstä tunikaksi lopulta.

Lomailijan riemua vaiensi se, että palojen leikkaamisen jälkeen tajusin, että materiaalissa oli pieniä nuppineulanpään kokoisia reikiä. Kun hetken ihmettelin tajusin, että takissa aikaisemmin ollut liimakangas oli syövyttänyt, yli kaksikymmentä vuotta vanhaan, takkiin ne reiät.  


Mekko edestä

Päätimme yhdessä asiakkaan kanssa, että turha on tunikaa vuorittaa, kun materiaalin kestosta ei ole käytössä harmainta hajua. Sillä voisi hyvinkin, että kalliit vuorikankaat menisivät hukkaan, kun vanha sikamokka päättäisi repeytyä yllättäen. Näyttöön menin siis vuorittamaton mekko kainalossa.

Mekko takaa ja sivulta

Yksityiskohtia tikkauksista

























Täytyy kyllä todeta, että toisessa kainalossa oli itselle ompelemani kotelomekko. Kotelomekolla sitten todistin, että osaan tarvittaessa vuorittaa. Niinhän siinä lopulta kävi, että tämäkin tutkinto valmistui samaiselle viikolle.


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi 



Nahkatakeista mekkoa ja miehelle takkia

Näyttöä pukkaa, joten ajatukset ovat takeissa ja tekemisessä. Asiakkaan vanhoista sikamokkatakeista tehdään mekko. Vihreästä sametista syntyy takki miehelle ja takin kaulukseen listätään hiven suomalaista luksusta - poromokkaa.

Vanhoista nahkatakeista on työn alla kotelomekko.

Kierrätysmateriaalissa  leikkuuhajatelmat ovat viitteellisiä.

Samaan aikaan työstetään myös komeamman osapuolen tupakkatakkia.



Tässä ollaan päästy jo hieman pidemmälle.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Karjalanpiirakoista ja korkokengistä

Ensin tulivat häpäistyt karjalanpiirakat (KLIK)  ja seuraavaksi Karjalaisen kolumnisti (KLIK) ilmoitti, että stiletot kuuluvat kehäkolmosen sisäpuolelle. Susirajalaisille riittävät maiharit, kolumnisti totesi.

Tuon karjalanpiirakka kohun ymmärrän, jos ei leivontaohjelman asiantuntijaraati erota riisipiirakkaa ja karjalanpiirakkaa toisistaan, se on vähintäänkin noloa. Mutta se, että liike-elämän pukeutumissääntöjen osaamisen oletetaan olevan harvojen herkkua on huolestuttavaa.

Rumat ne vaatteilla koreilevat


Mietin tuossa eräänä päivänä, kuinka liike-elämässä on pelattava tiettyjen sääntöjen mukaan, jos mielii pärjätä. Yksi näistä säännöistä on pukeutua niin kuin oletetaan. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että kun kumppani neuvottelupöydän toisella puolella vaihtuu, vaihtuvat myös oletukset.

Tiettävästi vain ne rumat vaatteilla koreilevat.Meille suomalaisille riittää, että kunhan on jotain päällepantavaa.  Tanskalaiset ovat puolestaan brändänneet pohjoismaisen vaatimattoman pukeutumisen osaksi kotoilua. Samalla Tanska on onnistunut kehittämään tekstiiliteollisuuttaan, niin että moni meilläkin myytävä kolttu on sieltä kotoisin.

Liike-elämästä


Jossain välissä tuli työtehtävien lomassa pyörittyä keskieurooppalaisten asiakkaiden kanssa. Merkille pantavaa oli, että mitä korkeammassa asemassa henkilö oli, sen klassisimmin hän pukeutui. Miehillä  oli puku tai ainakin suorat housut ja laadukas pikkutakki.

Naisilla en kertaakaan on törmännyt palavereissa legginseihin ja trikootunikaan. Naisilla pukeutuivat usein nättiin puseroon, hameeseen, sukkahousuihin ja korkokenkiin. Järkevinä naisina kenkiksi oli valittu n. 5 cm:n korko. 5 cm:n koroilla seisoo, vaikka päivän kahvilassa piirakoita myymässä.

Kolumnistille tiedoksi, meillä ja muualla me korkokenkäihmiset kuljetamme kallisarvoiset kenkämme kenkäpussissa juhliinkin. Juhlien jälkeen laitamme kengät pussiin  ja taksijonossa jalkojamme lämmittävät talvisaappaat.

Leikkuupöydällä


Näyttövaate on näpsäkästi pussissa odottamassa inspiraatiota. Komeamman osapuolen samettinen pikkutakki on jo sovituksessa. Pitää vielä kaulusta hieman säätää takana ja hartioiden leveyttä tarkistaa, kun kaikki 'fyllingit' ovat paikoillaan.

90-luvulta tähän päivään -projektia on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi



Jos vain löisi hanskat tiskiin tai jotain...

Tämä on ollut sellainen sunnuntai, ettei paremmasta väliä. Olin jotenkin onnistunut itseäni huijaamaan, että diplomityöni oli palautusta vaille valmis (KLIK). Tavallaan onkin, mutta vielä on syvennettävä aineiston tulkintaa viimeisille sivuille.

Olen ihan vakavissani pohtinut, että jos löisi vain hanskat tiskiin ja antaisi olla. Olen kokeneemmilta kollegoilta kuullut, että pääasia on, kun saa työn palautettua ja paperit ulos. Totta se on tuokin, ei niitä arvosanoja kukaan kysele. Kyllä minunkin tuotos jo nyt menisi läpi, mutku mahdollisia jatko-opintoja silmällä pitäen pitäisi saada hyvä numerokin. 

Luvattomilla teillä


Tuossa viittä vaille valmiissa työssä on se ikävä puoli, että kaiken muun tekeminen vapaa-aikana tuntuu luvattomalta. Ihan kuin mieron tiellä olisi ja pahan tiennissä. Ei voi keskittyä siihen eikä tähän ja mitään ei saa valmiiksi.

Lukiota käyvä nuoriso tuossa totesi, että "hei täällä opiskelee joku muukin". Oikeassa he ovatkin, keväällä painavat kirjoitukset päälle. Äidin on siis syytä hoitaa osuutensa ensin, jotta edes yhdellä neljästä on opinnot suoritettuina. 

Pussilakanan pauloissa


Sen verran lauantaina karkasin ruodusta, että ompelin uuden pussilakanan (KLIK). Tuotakin pussilakanan ompelua  olin siirtänyt kuin parannuksen tekoa. Arvaatkas aiheuttiko  yhdellä tuplapussilakanalla eläminen enemmän päänvaivaa kuin viidentoista minuutin käyttäminen siihen, että niitä ois kaksi.

Tänä viikonloppuna meillä rentoutui vain koiruus ja mikäs on ollessa, kun on uusi lakanakin.


Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä


Törmäsin eräänä päivänä ihmiseen, joka kehotti asettautumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Hän lisäsi vielä, että ainakin kaksi kertaa viikon aikana. Kantavana ajatuksena on, että silloin oppii parhaiten.


Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä, sanotaan. Ei ehkä tieltä työnnä, mutta hyvin ovat lenkkeilyt jääneet kaikenlaisen opettavan touhuamisen jalkoihin. Tuntuu, että monta itselle tärkeää juttua meinaa jäädä tekemättä, kuten tämän blogin kirjoittaminen.





Viimeistä näyttöä pukkaa kierrättäen


Maanantaina suuntasimme auton keulan kohti Kuopiota. Pitelin saldovapaita maanantain ja tiistaina. Tarkoitukseni oli viimeistellä oma poronnahkamekko liimaamalla helma, mutta jäi mokoma toisen auton hattuhyllylle. Totesin sadatellen, että sinne jäi eikä valmistu ja aloitin viimeisen näytön kaavoittamisen.

Ompelijakisälliopinnoistani uupuu enää yksi näyttö. Viimeisenä näyttönä on erikoismateriaalit. Asiakas toi mukanaan kaksi vanhaa sikamokasta tehtyä nahkatakkia. Takeista on tulossa tunikamainen mekko. Peruskaavan piirtämisen jälkeen voin todeta, että ei paljon projekti palapelin kokoamisesta eroa.

Vaihteeksi miehen pikkutakin peruskaavaa.



Sinne epämukavuusalueelle


Jos ei edellisessä vielä veny epämukavuusalueelle, niin seuraavassa ollaan jo varmasti siellä.  Kaavoitin komeammalle osapuolelle pikkutakin peruskaavan. Sain vielä ommeltua pikaisen lakanakankaisen sovitusversion sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Äkkiseltään voisi todeta, että jotain eroa on miesten kaavojen piirtämisessä naisten kaavoihin verrattuna. Tosin täytyy todeta, että ei ihan mahdottomalta se ei tuntunut. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin onnistuu, sillä edellisessä paidassa (KLIK) kalvosimet kinnasivat ja liivissä (KLIK) säädin olkasaumoja urakalla.


Istui yllättävän hyvin pikaversio, joten seuraavaksi uskaltaa upottaa sakset oikeaan kankaaseen.



Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi


Onni on haikeutta ja housuja

Olemme tässä kiireisen viikon keskellä pohtineet, että mistä se onni koostuikaan. Onni on yhdessä ja yksin tekemistä. Joskus se on niin tuttua ja turvallista, että sitä ei huomaa. Onni on kuuma kahvi ja valmiiksi keitetty aamupuuro, niitä arjen pieniä hetkiä.

Luonnoksia mekkoa varten


Onni on haikeutta


Välistä onni on haikeutta siitä, että saavutettaviksi tehdyt unelmat ovat jo viittä vaille valmiita. Perjantaina tasailin saldoja ja vietin laatuaikaa Kuopiossa ompeluopissa. Joku voisi reissua kutsua a-luokan reissuksi, kun ihan isseksein olin. Minä en vain jotenkin osaa olla, kun toinen ei ole siinä vieressä.

Haikeaksi reissun teki se, että viimeinen ompelutyöni ennen näyttöä alkaa olla viittä vaille valmis. Jos joku muistaa niin kävimme heinäkuussa vaihteessa reissun päällä (KLIK). Reissuun lähdimme, kun rouva halusi, itselleen hieman erikoisempaa materiaalia ommeltavaksi. Rouvan silmissä kun kiilsi kotimainen luksus - poronnahka. 




Eilen ommeltiin omaa nahkamekkoa - varsinaista palapeliä tuo nahkan ompelu, mutta siitä myöhemmin, kun ihanuus on viimeistäkin tikkiä vaille valmis. Aina silloin tällöin sattuu, että pääsee ompelemaan ihka oikeille asiakkaille. Tänään sain kun sain valmiiksi omin mitoin tehdyt välikausihousut nuorelle miehelle.

Sinänsä mielenkiintoinen projekti, että en ole asiakasta nähnyt vaan olen peruskaavat piirtänyt saamieni mittojen mukaan. Tein siis lakanaisen koeversion, jonka Kusti polki asiakkaalle. Asiakas sovitti ja laittoi kommentit sähköpostitse ja mie tyttö ompelin. Tätä kokeilimme asiakkaan kanssa viime vuonna ja silloin toimi oikein hyvin.





Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Syksyn tulessa joutsenia ja ompelijan onnea

Joillekin joutsenet merkitsevät ikuista rakkautta. Meille joutsenet ovat merkki lähestyvästä talvesta, joka tuo tiellemme kinoittain lunta ja kovia pakkasia. Arkiliikuntaa sanoisi moni, bloggaaville yksilöille talvi tietää hyytäviä kuvaussessioita.

Itse tehden leggarit ja treenipaita. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Käsistään kätevien ihmisten puuhamaassa tuli mieleen, että ulkoilmakuvauksille täytyy olla lämpimämpikin vaihtoehto. Nopeasti katseet kääntyivät kohden leikkuutilan vapaata seinää. Saisikohan siihen jotain? 

Ompelijan onnea

Piti viikonlopun ompeluprojektin olla läpihuutojuttu. Listalla olivat ihan vaan leggarit  ja treenipaita. Leggarien kaavakin oli jo valmiiksi testattu, joten valmistusaikaa varasin ruhtinaallisen varttitunnin. 

Teollisuussaumuri nakutti kuin käkikello ja  leggarien vähäiset saumat saumautuivat vauhdilla. Koska  en omaa teollista peitetikkonetta, jouduin tyytymään monitoimisaumuriin. Hujahti eilen illalla tunti jos toinenkin eikä valmista syntynyt.

Peitetikin nurjapuoli oli, mitä oli

En myöskään kirjoittanut postausta, sillä mitä olisin kirjoittanut. Siitäkö, että miten ihana on purkaa ja keriä. Kuinka mikään kotikone ei vedä vertoja teollisuuskoneelle?

parempi
Maanantai-iltana uusilla aivoilla ja uusilla kujeilla kotisaumurikin asettautui  kohdilleen. Joko osuivat kujeet kohdilleen tai kone halusi välttää kierrätykseen joutumisen. Vieläkään en oikein tiedä, mitä tapahtui mutta lopulta onnistuin riittävän hyvin.

Kaiken lisäksi säätöhetkeä häiritsi ulkoa kuuluva kaakatus. Eilen, kun piti hengähtää välillä, niin nappasin kaakattajista kuvia - ihan omalta pihatieltä. Eihän noille nyt voi  vihainen olla,vai voiko.



Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Housut istuivat, joten vuorossa on  välikausihousujen ompelua nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Apinaisen viikon mietteitä ja apinasuojia

Liekö kukaan muu teistä seurannut oikeudenkäyntiä, jossa ruodittiin apinan ottaman selfien tekijänoikeuksia? Monivuotisen oikeustaistelun päätteeksi apina ei saanut tekijänoikeuksia, vaikka eläinjärjestö Peta niin vaatikin. Hyvä, että maalaisjärki voitti. Ja maalaisjärjellä tarkoitan sitä, että valokuvan ottaminen on muutakin kuin napin painallus. Apinan ja ihmisapinan eroista voi olla sitten, montaa mieltä.

Jos nyt jotain olen kuluneena vuonna oppinut, että kuvassa on monta juttua, jotka pitäisi osua kohdilleen. On suljinaikaa, aukkoa, valoherkkyyttä ja valkotasapainoa. Joka kerta, kun otan kameran käteen opin uutta.  Varsinkin tässä blogistanian käsitöiden ihmemaassa valokuvaaminen vaatii monta mutkaa ennen kuin ovat blogissa.

Apinaisen kankaan monet mutkat


Apinan selfien innoittamana ompelin ompelukoneiden ja saumurin suojia. Apinainen puuvilla ja pellavapuuvilla kankaat tarttuivat mukaan matkalla Turkuun Design Hillistä. Tykkäsimme apinoiden leikkisyydestä, pellavan pinnasta ja rauhallisesta harmaasta.


Valmiit suojat.


Mitataan päätypalan leveys (24,5 cm) ja korkeus (37,5 cm)
Mitataan sivupalan pituus 43 cm.

Mitataan päätypalan leveys 24,5 cm.

Mitataan päätypalan korkeus 37,5 cm.
Pyöristetään päätypalan kulmat.
Mitataan päätypalan kolme sivua 52 cm.

Merkitään yläreunan puoliväli pienellä hakilla.


Leikataan sivupala 43 cm.
Leikataan sivupalan toinen reuna (52 cm), ko. reuna tulee vasten päätypalaa.
Neulataan päätypala sivukappaleiden väliin, puolivälihakit kohdakkain

Ommellaan sivupala paikoilleen ja huolitellaan se. Silitetään saumanvara ja taitteen alku alareunaan.

 Ommellaan suojuksen alareuna ja silitetään valmis työ.
Valmiissa suojissaan odottavat saumuri ja ompelukone seuraava käyttökertaa.
Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Kun housut istuvat, niin sitten ommellaan välikausi- ja toppahousuja nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...