sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Joskus sanat eivät vain riitä

Kävimme

kurkkaamassa, miltä kansallismaisemamme
Kolilla näyttää.
Ihailimme


maisemia ja


nautimme vihreydestä. (Kuva: Juha Koivistoinen)




Mukanamme kulki myös pakollinen ompelus. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Itse kaavoitettu ja ommeltu pusero, kun kerran
 käsitöiden kanssa eletään. (Kuva: Juha Koivistoinen)


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mustaa valkoisella


Sanotaan, että ryppyisissä lakanoissa onni asustaa. Meillä asustaa aineskin lehmä ja välistä koirakin.  Liekö kellään samanlaista ongelmaa? Koiruus on kyllä kärppänä paikalla, kun silmä välttää.


Äitienpäivänä


Lakanat ovat ihan omaa ompelu, jo keväältä valmistuivat näppärästi äitienpäiväksi. Lakanat olivat sinänsä palkitsevia ommeltavia, että kangasmetrit vajuivat ja mieli lepäsi tasaisen nakutuksen tahdissa. Kangas valintakin oli yhteinen konsensus ostosreissultamme Turusta. 



Täytyy myöntää, että en kyllä itsekään lämmennyt söpölle pinkille. Ei kait' näistä lakanoista jaksaisi tämmöistä melua pitää, mutku tuskasta näkyy olevan tuplaleveän puuvillan löytäminen. Yksivärisenä löytyy kyllä, mutta kuviolliset ovat ainakin Kolin kokoisen kiven alla. 

Tuplasti ongelmissa


Kun on vihdoin löytänyt molemmille soveltuvan tuplapatjan ja raaskinut ostaa  tuplaleveän untuvapeitteen, niin tavallaan odotin, että lakanat olisivat se pienin murheenkryyni.  Olinpahan taas vaihteeksi väärässä. Muodostui kankaiden etsintä työlääksi. 

Erilliset peitot vielä ymmärrän, kun toinen voi olla kylmäinen ja toinen kuumainen. Sitä vain pohdin, että kuka ihme haluaa nukkua yönsä siinä kahden patjan välisessä raossa. Samaan lankaan itsekin uin lähemmäksi kaksikymmentä vuotta myyntimiehen puheen ryydittämänä.  

- Pannaan se petari vain siihen päälle, niin on sitten molemmilla painon mukaan valitut patjat.  Selkä kiittää.

Kokeilin kymmenen vuotta välissä nukkumista ja erohan siitä tuli. Myyntimiehelle tiedoksi, että selkä ei pidä raossa nukkumisesta.  Ei se petari kahta yhdeksi tee, vaikka kuinka yrittäisi. Kun sitten sain ajatuksen, että yhtenäinen patja on mukava, kipsuttelin kauppaan ja ostin sellaisen.

En ole ostostani katunut, ainakin selkä kiittää ja toivottavasti parisuhdekin. Osaisikohan, joku vielä vinkata, mitä löytyisi kuviollista tuplakangasta. Lahna kuosi vois olla kiva 😂.

Leikkuupöydällä



Leikkuupöydällä on kaikenlaista puolivalmista tekelettä, jotka valmistuvat vähän soutaen huovaten - ommellaan, puretaan ja ommellaan uusiksi.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannussaunassa ei lehdet lennä vihtoessa

Meni meillä komeamman osapuolen kanssa aikataulut ristiin aattona. Lämmitämme sitten juhannussaunan nyt sunnuntaina. Sietääkin lämmetä, kun vihtakin valmistui vasta tänään.  

Rustoopuorin ohjeilla syntyi Veera pellavalangasta ikivihta*

Viiden millin virkkuukoukulla ja Taito Etelä-Pohjanmaan ohjeita seuraten valmistui ikivihta. Ikivihdasta eivät lehdet lennä eikä risut raavit. Oletuksena tietysti on, että rouvan päättelyt kestävät,  ja ettei virkkuukoukku tai parsinneula unohtunut varren sisään.  Se on muuten komeamman osapuolen testivuoro ensin. 😂

Ompelijan seikkailut virkkuuntimaassa


Ompelija eksyi virkkuuntimaahan ihan puolivahingossa. Sattui Rustoopuorista jo vuosia sitten silmään tämä tuote, mutta aika ei riittänyt toteuttamiseen. Nyt sitten tänä keväänä mahdollistui tämän Pellavaisen saunavihdan (Saunavihdan löydät täältä) testaaminen yhteistyössä Taito Etelä-Pohjanmaan kanssa. 

Alunperin huomioni kiinnittyi siihen, kuinka Rustoopuorista löytyy hauskasti nimettyjä tuotteita, kuten Vauhtimimmin varakassi ja Sinkkutytön salatut elämät. Alkujaan minua kiehtoi Pellavaisessa saunavihdassa se, että saunomisen jälkeen ei tarvitse keräillä lehtiä lauteiden alta. Virkatessani viehätyin pellavalangan karheasta pinnasta. Nyt haaveilen pellavaisista pesukintaista, ei puutu enää kuin lanka ja ohje.

Virkkuu eteni joutuisasti ja kymmenen tunnin jälkeen oli vasta valmis. Vasta muodostuu kahdesta erilaisesta lehdestä isosta ja pienestä sekä kolmesta erilaisesta oksasta. Yhteensä vastassa on sata lehteä ja neljätoista oksaa, sellainen mukava juhannusjumppa ompelijan sormille.



Vihtominen Pellavaisella saunavihdalla tuntui lempeältä ja hierovalta. Vihta jää meille käyttöön. Pohdimme saunassa, että virkkausohjeen lisäksi TEE ITSE pakettiin olisi hyvä liittää mukaan myös käyttöohjeet. Varsinkin, jos valmis vihta on menossa lahjaksi kotiin, jossa ei ole pitkää saunomisperinnettä. Vihta toimii huomattavasti paremmin kasteltuna.


Yhteistyössä


* Taito Etelä-Pohjanmaa  &  Rustoopuori


Leikkuupöydällä



Leikkuupöydällä on kaikenlaista puolivalmista tekelettä. Saas nähdä, saanko vielä valmiiksi asti. Meinaa nuo työt viedä mennessään.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Unohtumaton elämys

Olimme viikonloppuna Joensuu-Jukolassa. Komeampi osapuoli suunnisti ja itse keskityin talkootöihin

Luonnon kokeminen on jokaisen etuoikeus


Olen tänään yrittänyt katsella, että josko joku paikalla olleista medioista olisi referoinut Rouva Jenni Haukion eilistä puhetta. Mainintoja puheesta ei sattunut silmään, mikä on sääli, sillä  hyvin valmisteltu puhe olisi ansainnut osansa.

Raitapaidassa edustanut Rouva Jenni Haukio

Muodikkaasti raitapaidassa edustanut Rouva Haukio nosti esille, kuinka tasa-arvon edistyminen näkyi myös Jukolassa. Esimerkkinä hän mainitsi, että 69. Jukolan kilpailun johtajana toimi ensimmäistä kertaa nainen.

Rouva Haukio kuvasi Jukolaa penkkiurheilijan joululahjaksi - tapahtumaksi, jonka pitkistä perinteistä Suomi on ylpeä. Hän kertoi, kuinka Jukolassa yhdistyvät talkootyö, huippu- ja harrastusurheilu sekä kotiseuturakkaus.  Hän painotti puheessaan myös, että "luonnon kokeminen on jokaisen etuoikeus".


Jokaisen etuoikeus


Jäin pohtimaan tuota etuoikeutta näin käsityöimmeisen näkökulmasta. Ihan niin kuin luonto myös ompelu- ja nikkarointitaidot tulevat meille annettuina. Suurin osa meistä  on saanut ensikosketuksensa käsitöihin koulussa. On neulottu ja virkattu hikisin käsin ja ihmetelty. Mietitty, kuinka sen langan saisi juoksemaan ja ompeleen kulkemaan suoraan.

Tasa-arvo on näkynyt tässäkin lajissa. Pojat on opetettu ompelemaan ja tytöt nikkaroimaan. Tiesittekö muuten, että yleissivistävän käsityönopetuksen isä on meillä ja maailmalla Cygnaeus? Käsityönopetus on ollut oman aikansa (1800)  innovaatio. Olen kuullut, että maailmalla ihaillaan, varsinkin suomalaisia sukkaohjeita monipuolisine kirjontamalleineen.

Lopuksi


Pitkät ovat myös käsityöopetuksen juuret ja perinteet Suomessa. Joensuu-Jukola oli osa Suomi 100 juhlavuotta ja hyvä niin. Pohdin vain, että yhtään Suomi 100 tapahtumaa en löytänyt, jossa olisi muistettu Cygnaeusta tai käsityönopetusta. 

Mistähän tämä kertoo? Siitäkö, että emme osaa arvostaa käsillä tekemistä. Vai, että käsillä tekeminen mielletään naisten puuhasteluksi?

Lähteet:

Anon, (2017). [online] Available at: https://www.jyu.fi/tdk/museo/kasityo/kasityo.html [Accessed 18 Jun. 2017].


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kumpi on lopulta tärkeämpää uusi kolttu vai parisuhde?

Siinä se viikko vilahti. Keskiviikkona oli ensimmäinen  työpäivä. Päivä sujahti ohi uusia ihmisiä kätellen ja käytännön asioita hoitaessa. Mistä ovesta kuljetaan? Missä on taukotila ja istumapaikka?

Kävi illalla mielessä, että kirjoittaisinkin kuulumisia. Jännityksen purkautuminen ja uudet asiat väsyttivät kuitenkin sen verran, että kallistin pääni pieluksille ennätys aikaisin.

Pieni siirtolapuutarha


Torstai-iltana hoksasin, että ne firman juhlat on jo huomenna. Sain kankaan leikattua ja pääsin illalla ompelemaan, kuten alun perin suunnittelin. Kotelomekko on siitä kiitollinen ommelta, että siinä ei ole montaa saumaa. Tavoitteeni oli ommella mekko iltayön valoisina tunteina niin kuin ennen  vanhaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun helma on päärmätty vasta taksissa.

Kun kello lähenteli kymmentä, sain takakappaleeseen vetoketjuineen tehtyä. Samalla komeampi osapuoli kotiutui. Hän kävi kurkkaamassa ateljeen puolelle. Ilmoitin hänelle ompelevani vielä hetken. Havahduin.

Uusi kolttu vai parisuhde?


Olin juuri päivälle pohtinut ääneen, kuinka jotain on opintovapaan aikana muuttunut. Osaan pitää itsestäni huolta ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ihan niin kuin torstai-iltanakin olin alakerrassa isseksein ja hän yläkerrassa yksiksein.

Tajusin, että nyt mennään  vanhalla tutulla kaavalla - työt ensin ja parisuhde sitten. Vai, olen muuttunut? Käänsin Jukin virtakytkimen nollan, sammutin valot ja kaivauduin kainaloon. Menin perjantaina juhliin vanhalla mekolla ja hyvin vältti ;)

Iso kasa vaatteita odottaa sovituskuvien kuvaamista. Kuvat joutuvat sitten, kun puutarhatöiltä ehdimme. Alla kuitenkin vuosi väriterapia -haasteen toukokuun projekti illan valossa.
Italialaisella peruskaavalla kohden vuosi väriterapiaa -haastetta.

P.s Nyt hetkeksi keskityn diplomityön viimeistelyyn, joten keskiviikon päivityksiin palataan syksyllä.



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kohti uusia tuulia

Epäilystä, toivoa, iloa ja luopumisen haikeutta. Viimeiset viikot ovat olleet tunteiden täyttämiä. Minua tunteilut, positiivisetkin, väsyttävät, joten kirjoittaminen jäi taka-alalle. Mielessä on kyllä ollut jokaisena keskiviikkona ja sunnuntaina.


Hemmotteluhetken mietteitä


Nyt, kun lämmin vesi hyväilee jalkojani ja värjään hiuksiani, on hyvä hetki kirjoittaa viimeisten viikkojen kuulumisia. Männä maanantaina olin jännän äärellä, kun  ompeluopintojen näyttö koitti. Näyttö tuli hyväksytyksi ja samalla loppuivat Kuopion reissut kesäksi ja muutenkin arkipäiviltä. Näyttö oli tilanteena paljon rennompi kuin ensimmäisen, tiesi jo, mitä odottaa. Enää syksylle yksi ja se ois siinä.

Kohti uusia tuulia


Kesäkuun alussa loppui opintovapaana ja työt kutsuivat. Jäin kuitenkin ensimmäiselle viikolle kesälomalle. Perehdyttämiseni ei olisi maksanut vaivaa, koska aloitan uudessa työssä keskiviikkona. 

Nyt olen sitten tämän viikon hoidellut juoksevia asioita, rokottanut koiraa, allekirjoittanut uuden sopimuksen ja eroilmoituksen.  Tuntenut innostusta uudesta ja luovuttanut avainkortit pois kyynelsilmin. 

Ompelua unohtamatta


Hyväksytty näyttö nosti sopivasti ompeluinnostusta. Lomalla jäi vielä ylimääräistä aikaa, joten tällä viikolla valmistui vihertävä hame ja boyfriend -paitakin on hyvässä kuosissa.

Tosin taitaa vielä kiireen lykätä, kun perjantaiksi firman kesäjuhliin tarvittava mekko on vielä leikkaamatta. Onneksi kaavat kuitenkin on. Ajattelin testata, miltä näyttää kotelomekko Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemasta Pienestä siirtolapuutarhasta. 

Uusia tuulia haistelemassa. (Kuva: Juha Koivistoinen)



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Helman kääntöä ja pohdintaa blogin tulevaisuudesta

Lauantaina selättelin iskemättömän kankaan kammoa. Kuinka se voikaan olla, niin vaikeaa leikata näyttökangasta? Haastavalta se, joka tapauksessa tuntui, vaikka kuinka olin koeversion ommellut ja sovitellut.


Esivalmistelut


Kun sain ensimmäisen kappaleen leikattua, niin kappale toisensa perään valmistui. Tutulla rutiinilla sain leikattua ja kiinnitettyä tukikankaat liimaprässillä. Tukikankaat on muuten leikattu samoin periaattein kuin ennenkin (KLIK), joskin jouhista irtoliinaa ei tähän tule. Tuo ns. raaveliina on pääosin käytössä miesten takeissa, ja siihen harvemmin törmää naisten jakuissa.

Vaikka olen aikaisemmin ommellut, on  opintojen aikana tullut uutta myös itse ompeluun kaavoittamisen lisäksi. Kaavoittaminen oli suurin syy opiskeluihin hakeutumiseen puolitoista vuotta sitten. Esimerkiksi tänään silittelin jakun helman, hihan ja housujen käänteet valmiiksi ennen ompelua, jotta asettuvat kauniisti sitten valmiissa vaatteessa. Pienet palat ovat paljon helpompia kääntää kuin valmiin jakun helma lopuksi. 

Työmaata kerrakseen

Tulevaisuudesta


Tulevaisuudessa siintää opintovapaan loppu, joten saa nähdä mihin blogi asettuu. Koska ompeluopinnot ovat kesätauolla myös,  jää aikaa muihinkin käsitöihin. Kesäkuu on sauna kuukausi ja pohditaan, mitä kaikkea saunaan voi itse tehdä - virkaten ja ommellen. Ajatuksena on myös kokeilla tekniikkaa, jolla lukijat pääsevät linkittämään omia postauksiaan sauna-aiheisista käsityöprojekteista muiden luettavaksi.

Kesäkuu on omistettu saunalle*


Leikkuupöydällä



Ensi viikolla on vuorossa ompelua ja keskiviikkona sovitellaan.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Yhteistyössä


* Harju, C. (2017) Sauna aito suomalainen elämys. Kirjakaari. (arvostelukappale)
* Lappajärven värjäämön Veera pellavalanka (lime) Rustoopuorista



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kesäiset hattuideat ja muotinäytöstä perjantailta


Eilen vietettiin laatuaikaa naisten kesken Kalamarkkinoilla. En malttanut kuitenkaan olla kuvaamatta keväistä hattukavalkadia, joka tervehti markkinoilla. Hattuja  oli tehty neuloen, virkaten ja ommellen. Hatut olivat kotoisin niin  Intiasta kuin kotimaastakin.







Perjantaina pyörähdin myös kuvaamassa paikallisen kauppakeskuksen From Broadway to Hollywood -muotinäytöstä.



Leikkuupöydällä


Ensi viikolla on vuorossa näyttövaatteen ompelu. Koeversio onkin ommeltu ja kaava näytti ihan istuvalta - jakku ja suorat housut.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Nuttura tiukalla ja uusia näkökulmia


Nyt olen palailemassa vielä hetkeksi kaavoitus- ja leikkuupöydän ääreen. Kolmen viikon päässä häämöttää opintovapaan loppu ja vaatetusalan ammattitutkinnon toinen näyttö. Joku lähipiiristäni voisi todeta, että rouvalla on nuttura tiukalla ;)


Itse tehdyn ja kaavoitetun trikoopuseron ensimmäinen koeversio. (Kuva: Juha Koivistoinen)


Uusia näkökulmia 


Positanon kävelyretket ruuhkaisilla teillä ja kaduilla muistuttivat minua liikunnan ilosta. Opiskelujeni ja ompelujen lomassa on liikkumiseni jäänyt 'veljenpojan asemaan'. Ja hartiani ovat alkaneet kumartua kohden ompelukonetta. Ajatuksenikin junnasivat.

(Kuva: Juha Koivistoinen)
Löysin naulakon alla unohtuneet lenkkikengät ja suuntasin kevään ensimmäiselle lenkille. Vauhti ei päätäni huimannut mutta mielialani nousu oli välitön. Alkuviikosta tapailimme koiran kanssa yhteistä askelta kävellen ja hölkäten. Eritoten nautin tämän päiväisestä sunnuntaikävelystämme. Sää oli tosin hieman arktinen, satoi rakeita kesken kaiken. 

Vuosi väriterapiaa huhtikuussa


Aamulla sain viimeisteltyä myös huhtikuun vuosi väriterapiaa ompeluksen. Viininpunaisesta trikoosta valmistui pitkähihainen puseron. On muuten elämäni ensimmäinen trikoosta tehty vaate, jonka olen kaavoittanut.  

Hyvin mahtui paita päälle. Hyvin peittyivät ranteet ja alaselkä juostessa. Suoranaista luksusta pitkäkätiselle ja -selkäiselle.  Tälle kuulle on tulossa vielä legginsit ja/tai juoksutrikoot.

Leikkuupöydällä


Ensi viikolla ovat vuorossa näyttövaatteen koeversion ompelua - jakku ja suorat housut.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Terveisiä Italiasta


Olen lomaillut ja kuvaillut kuluneen viikon Amalfin rannikolla Positanossa. Vaikka tässä nyt lomalla ollaan, niin ei koira karvoistaan pääse. Kuvaamisen ohessa kävin tutustumassa Positanon johtavaan pellavavaatevalmistajaan Mastro Modaan. 

Neljän veljeksen 80-luvulla perustamalla Mastro Modalla on ompelimon lisäksi oma liike Positanossa. Tuotemerkkiä viedään ympäri maailmaa muun muassa Uruguaihin ja Amerikkaan. Pääsosin tuotteiden myynti tapahtuu alan messuilla, esimerkiksi Pariisissa, joissa kauppojen sisäänostajat tekevät hankintojaan. 



Maestro itse


Muotia Positanosta




Mastro kesä '17
Itse Mastro Modan kuvaa tyyliään nuorekkaaksi, innovatiiviseksi ja elegantiksi. Toisaalta tyyliä voi kuvailla myös hipahtavaksi ranta -ja kesätyyliksi. Mielestäni kauneimmissa malleissa kangas oli leikattu vinoon, jolloin pellava laskeutui kauniista eikä pönöttänyt.


We decided to create a fashion that knows how to express the Mediterranean philosophy, its colors, and its incredible beauties, remaining always open to all those that can be the new tendencies of the capricious fashion.

Naiselle valmistetaan pitkälti A-linjaisia yhden koon mekkoja. Tuotannossa on myös kauluspaitoja miehille sekä mekkoja lapsille. Pääosin materiaalina on pellava tai puuvilla-viskoosi-pellava -sekoite. Puuvillan ja viskoosin sekoittaminen pellavaan tasapainottaa pellavan "huonoja" ominaisuuksia, kuten rypistyvyyttä. Kankaat pestään 60-90 -asteessa ennen leikkuuta, joten vaatteet eivät kutistu enää kotipesussa.


Mastro Moda Positano



Käsityönä


Kaavoitus, leikkuu ja ompelu tehdään käsityönä


Mielestäni mielenkiintoiseksi positanolaisen ompelimon tekee se, että  vaatteet ommellaan paikallisten voimin. Vakituisesti Mastro Moda työllistää viisitoista. Vakituisten lisäksi tuotemerkin valmistamiseen osallistuvat paikalliset rouvat, jotka ompelevat tuotteita kotonaan talvisin. Seuraavan kesän vaatteiden valmistus aloitetaan kesäkuussa.

Ammattilaisen silmin katsottuna ompelujälki oli hyvää. Ompeleet olivat suorassa, langanpätkiä ei näkynyt ja helmojen päärmeet eivät kiertäneet. Harmillista kyllä  usein helmoista oli jätetty näkyviin saumurilla huoliteltu ns. raakareuna. Saumurihuolittelulla on aikansa ja paikkansa, mutta ei mielestäni pellavamekon helmassa.


Huikeat on näkymät ompelimosta



Leikkuupöydällä


Ensi viikolla palataan arkeen kaavoitellaan näyttöä ja ommellaan trikoota.


Lähteet:

Mastro Moda Positano. (2017). Homepage Mastro Moda - Mastro Moda Positano the real Positano fashion. [online] Available at: http://www.mastromoda.it/en/ [Accessed 30 Apr. 2017].


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Piti pääsiäinen, Siitinselkä ja neuloosi

Oli taas sellainen, piti pääsiäinen. Piti kirjoittaa diplomityötä, mutta koneen virtapiuha lakkasi lataamasta. Piti muuten suunnata ensimmäiselle lenkille, mutta toista viikkoa vanha flunssan poikanen suositteli sisätiloissa pysymistä. Ois kait pitänyt olla vaaka-asennossa mutta en kyennyt.

En tiedä, onko muilla käsityöimmeisillä ongelmia, kun pitäisi vain makoilla. Järki toki sanoi sen verran, että ompelun voin unohtaa, sillä tahmeat aivoni eivät juokse. Ei onnistu nyt "kymmenesosa puolikkaasta rinnanympäryksestä" tai muutkaan murtolaskut, joten jätin näytön valmistelun tulevaisuuteen.

Siitinselkä


Hetken  herkuttelin lukemalla savolaisista, saamelaisista ja Siitinselästä. Sanaiset kansiot* johdatteli flunssaisen suomen kielen syntyhistorian saloihin ja sattumuksiin. On se vaan hienoa, kuinka metsäläiskansan suomen kieli on löytänyt tiensä yhdeksi Euroopan unionin viralliseksi kieleksi. 

Itsestään selvää ei myöskään aikanaan ole ollut se, että opinnäytteet saisi kirjoittaa suomeksi - latina ja ruotsi pistivät kovin kampoihin. Näin bloggaajallekin kirja oli virkistävä muistutus siitä, että oma kieli on tärkeä, ja että kaikilla ei ole mahdollista kirjoittaa omalla kielellä syystä tai toisesta. Kirjassa todettiin, että kuudesta tuhannesta kielestä vain satakunta on päässyt viralliseen asemaan. Oli sen verran mielenkiintoinen opus, että lukiota käyvä lapsenikin "pääsevät" sen lukemaan.

Neuloosi


Hyväkin kirja loppuu aikanaan. Ja sitten se iski neuloosi. Kaivelin kätköistäni puolivalmiin terapiatoppini ja antauduin puikkojen vietäväksi. Ihan putkeen ei mennyt tämäkään projekti, sillä onnistuin hävittämään alkuperäisen ohjeen pitsineuleeseen. 

Netin ihmeellisestä maailmasta etsin korvaavan mallin tai jotain sinnepäin. Erikoistahan tässä topissa on se, että samalla testailin kaavantekijän taitojani, kun ihan omille mitoille täsmäsin. Äkkiseltään tuntuisi päällä pysyvän. Sovituskuvia sitten ajan kanssa, kun rouvan ja flunssan poikasen tiet ovat eronneet.

Ensimmäinen neuloosi tuotos omilla mitoilla

* Eloranta, V. & Leino, J. (2017) Sanaiset kansiot - suomen kielen vaietut vaiheet. Gaudeamus (arvostelukappale)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

PaaPiita ja yrittäjyysviikkoa

Hänellä on hyvin inspiroitava tarina kerrottavaksi. Hän aloitti yritystoimintansa käytännössä oman blogin kautta. Hän oli kiinnostunut suunnittelusta ja kankaista ja aloitti blogin pitämisen harrastuksena. Blogi sai niin paljon huomiota, että hän rohkaistui käynnistämään oman yrityksen. Nyt hän työllistää neljästä viiteen ihmistä, liikevaihto on yli miljoona euroa ja kolme neljäsosaa liikevaihdosta tulee ulkomailta. Toimintaa pyöritetään Kokkolasta, alusti Suomen Yrittäjien Järjestöpäällikkö Joona Mikkilä maanantaina  yrittäjyysviikon aluksi.

Ompelevana teekkarina tunsin salaista ylpeyttä siitä, että PaaPiin perustajan Anniina Isokankaan tarina nousi esille Lappeenrannan teknillisen yliopiston yrittäjyysviikolla. Ei ehkä se ensimmäinen paikka, missä olettaisi PaaPiihin törmäävänsä.

Yrittäjyysviikolla PaaPii oli esillä, koska Anniina Isokangas valittiin viime vuoden 2016 Nuoreksi yrittäjäksi. Nuoreksi yrittäjäksi valintaa edesauttoivat ansiot muun muassa somen hyödyntäminen osana käsityöläisperinteeseen pohjautuvaa yritystoimintaa. Tarina on mielestäni hieno juuri sen vuoksi, että on voimauttavaa nähdä, kuinka omasta intohimosta voi saada kannattavaa liiketoimintaa.

Muotoilija vs. ohjelmistoinsinööri


Nyt jo kotimatkalla Joensuuhun jäin pohtimaan sitä, että onko muotoilijoilla ja ohjelmistoinsinöörillä loppupelissä eroa. Koodari kirjoittaa ohjelman pätkän, joista muodostuu peli. Huolimatta siitä, että peleissä on juuri oikeanlaista 'äksöniä' on sen näytettävä myös hyvältä ja sovelluttava aiotulle alustalle.

Mitäs muotoilija tekee? Piirtää lumoavan kuosin. Kuosin on toimittava aiotulla materiaalilla ja siinä on myös huomioitava kankaan valmistus- ja värjäysmenetelmät, jotta lopputulos on paras mahdollinen. Neulomossa vierailleena voin sanoa, että ihan oikeilla koneita noita kankaita näytetään värjättävän ja painettavan. Kovin teknisiltä kuulostivat myös värimäärät, sekoitussuhteet ja painoraportin teko. Molemmat puuhailevat sekä teknillisten että visuaalisten elementtien kanssa.

Loppupelissä molempien tuotoksien arvo määrätyy markkinoille ja kuluttajat tekevät päätöksen siitä, onko tuote hyvä vai ei. Palataanko pelin parin uudestaaan ja tilataanko muotoilijan uusia kuoseja?  Liian räväkkä kuosi ja valtavirrasta poikkeava peli jäävät molemmat helposti hyllylle.

Kukas se kirjoittikaan ne painokoneiden ohjelmat?







sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Yrittäjyysviikon stailausta

Toimivan vaatekaapin ensimmäinen koetinkivi on tulevalla viikolla, kun suuntaan kotiyliopiston yrittäjyysviikolle Lappeenrantaan. Luvassa on yrittäjyyden visioita, yrittäjyyttä opetuksessa ja yrittäjämäistä yliopistoa.  

Itse olen siellä hieman "viranpuolesta" mutta kuitenkin opiskelijan roolissa. Haasteenani oli, kuinka stailata liike-elämän kiemuroihin tehty puvusto opiskelijamaiseksi.  Päätin luottaa farkkuihin ja kaapista löytyneisiin kauluspaitoihin, jotka tuovat väriä muutoin vakavamieliseen puvustukseen.






Ajatuksenani oli, että kymmenellä palasella tästä selvitään mukaan lukien korut. Matkaan junalla, joten tavaroiden on mahduttava kaikkine tykötarpeineen mukana kulkevaan matkalaukkuun. Tällä viikolla onkin ompelu hieman sivuroolissa, mutta nautitaan nyt välistä työn tuloksista. 

Leikkuupöydällä


Jatkettiin valmistautumista näyttöön ja piirtelin peruskaavoja jakkua ja housuja varten. Tällä viikolla pitäisi sitten, jossain välissä taikoa ne rakennekuvat ja ompelujärjestys. 

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kirjoitanko vai ompelenko?

Se ois' taas se aika vuodesta, kun osoitetaan oma osaaminen ja kädet hikoavat. Havaittavissa on myös eräänlaista sijaistoimintaa. Järjestelen paikkoja huushollissa ja suoristan maton hapsut. Diplomityön stilisointikin kuulostaa houkuttelevalta. Kirjoitanko yrittäjyyskasvatuksesta vai ompelenko?

Ompelenko vai kirjoitanko?


On siis hetki, kun osoitetaan osaaminen osana vaatetusalan ammattitutkintoa. Huhti-toukokuun näyttönä on jakun ja housujen valmistaminen asiakkaalle. Ihan alkeista  siis lähdetään. Peruskaava, josta kuositellaan asiakkaan haluama malli ja tehdään sitten kaavat saumanvaroineen. Tehdään ompelujärjestys ja tekniikkakuvat.

Ommellaan koevaate, sovitetaan ja muutetaan kaavoja tarvittaessa. Leikataan päällis- ja vuorikankaat, liimataan tukikankaat. Ommellaan millintarkasti. Toukokuun viimeisellä viikolla on sitten deadline. Kuten näkyy, tänään en ommellut enkä kirjoittanut, vaan harrastin piirtämistä. Oheistettuna on tunnelmakuva työn alla olevasta malleista. Kuvakin on tosin osa näyttöä, joten nyt kai tämä sitten virallisesti aloitettu.

Tunnelmakuva

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Suklaanruskea talvitakki

Maaliskuun projekti valmistui tänään. Ihan omalla designilla, omilla kaavoilla ja itse ommellen. Suklaisessa takissa on itse asiassa sama kaava kuin helmikuun harmaassa viettelyksessä. 

Ruskea luo vakavan vaikutelman herkullisuudestaan huolimatta 😉. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Haaveilin alun perin nilkkapituista takkia, mutta vuosia sitten ostettu villakangas asetti oman rajoituksensa. Pituus jäi hieman polven alle, kiinnitys näytti paremmalla yhdellä napilla ja takin taakse tarvittiin tamppi. Tamppi on sekä osa designia että kätevä tapaa piilottaa keskitakakappaleen vyötärösauma. Sauman tarvitsin, jotta sain kankaan hyödynnettyä parhaiten. Lisäksi takissa on tikkikankaasta valmistettu irtovuori. 


Talvitakki edestä
 (Kuva: Juha Koivistoinen)


Talvitakki takaa  (Kuva: Juha Koivistoinen)


Kaksin aina kaunihimpi (Kuvat: Juha Koivistoinen)


Ruskeasta väristä


Herkuttelemaan houkutteleva suklaanruskea tuo olemukseen rentoutta ja ylellisyyttä olematta tungetteleva.

Värinä ruskeaa pidetään maanläheisenä, kodikkaana ja seurallisena värinä. Värinä tumma suklaa soveltuu hyvin kesäihmiselle. Parhaiten tumma suklaa toimii ainakin farkun- ja savunsiniseen, vaaleanvihreään ja valkoiseen yhdistettynä. Kannattaa kokeilla myös smaragdia, harmaata, vaaleanpunaista, liilaa, vanhaa roosaa, keltaista ja violettia.  



Yksityiskohtia 


Nappikiinnitys


Tamppi piilottaa vyötärösauman



Tikkivuorin kiinnitys


Leikkuupöydällä

Ensi viikolla aloitetaan valmistautuminen vaatetusalan ammattitutkinnon toiseen näyttöön.

Lisätietoja

Kivilahti, J. and Kivilahti, R. (1994). Oma tyyli ommellen. 1st ed. [Helsinki]: Gummerus.
Spillane, M. and Lohman, H. (1992). Jokanaisen väri- ja tyyliopas. 1st ed. Porvoo: WSOY.
Woodall, T., Constantine, S. and Manninen, S. (2005). Tyyliä vai ei. 1st ed. Helsingissä: Otava.


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.