-->

Nahkatakeista mekkoa ja miehelle takkia

Näyttöä pukkaa, joten ajatukset ovat takeissa ja tekemisessä. Asiakkaan vanhoista sikamokkatakeista tehdään mekko. Vihreästä sametista syntyy takki miehelle ja takin kaulukseen listätään hiven suomalaista luksusta - poromokkaa.

Vanhoista nahkatakeista on työn alla kotelomekko.

Kierrätysmateriaalissa  leikkuuhajatelmat ovat viitteellisiä.

Samaan aikaan työstetään myös komeamman osapuolen tupakkatakkia.



Tässä ollaan päästy jo hieman pidemmälle.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Karjalanpiirakoista ja korkokengistä

Ensin tulivat häpäistyt karjalanpiirakat (KLIK)  ja seuraavaksi Karjalaisen kolumnisti (KLIK) ilmoitti, että stiletot kuuluvat kehäkolmosen sisäpuolelle. Susirajalaisille riittävät maiharit, kolumnisti totesi.

Tuon karjalanpiirakka kohun ymmärrän, jos ei leivontaohjelman asiantuntijaraati erota riisipiirakkaa ja karjalanpiirakkaa toisistaan, se on vähintäänkin noloa. Mutta se, että liike-elämän pukeutumissääntöjen osaamisen oletetaan olevan harvojen herkkua on huolestuttavaa.

Rumat ne vaatteilla koreilevat


Mietin tuossa eräänä päivänä, kuinka liike-elämässä on pelattava tiettyjen sääntöjen mukaan, jos mielii pärjätä. Yksi näistä säännöistä on pukeutua niin kuin oletetaan. Mielenkiintoiseksi pelin tekee se, että kun kumppani neuvottelupöydän toisella puolella vaihtuu, vaihtuvat myös oletukset.

Tiettävästi vain ne rumat vaatteilla koreilevat.Meille suomalaisille riittää, että kunhan on jotain päällepantavaa.  Tanskalaiset ovat puolestaan brändänneet pohjoismaisen vaatimattoman pukeutumisen osaksi kotoilua. Samalla Tanska on onnistunut kehittämään tekstiiliteollisuuttaan, niin että moni meilläkin myytävä kolttu on sieltä kotoisin.

Liike-elämästä


Jossain välissä tuli työtehtävien lomassa pyörittyä keskieurooppalaisten asiakkaiden kanssa. Merkille pantavaa oli, että mitä korkeammassa asemassa henkilö oli, sen klassisimmin hän pukeutui. Miehillä  oli puku tai ainakin suorat housut ja laadukas pikkutakki.

Naisilla en kertaakaan on törmännyt palavereissa legginseihin ja trikootunikaan. Naisilla pukeutuivat usein nättiin puseroon, hameeseen, sukkahousuihin ja korkokenkiin. Järkevinä naisina kenkiksi oli valittu n. 5 cm:n korko. 5 cm:n koroilla seisoo, vaikka päivän kahvilassa piirakoita myymässä.

Kolumnistille tiedoksi, meillä ja muualla me korkokenkäihmiset kuljetamme kallisarvoiset kenkämme kenkäpussissa juhliinkin. Juhlien jälkeen laitamme kengät pussiin  ja taksijonossa jalkojamme lämmittävät talvisaappaat.

Leikkuupöydällä


Näyttövaate on näpsäkästi pussissa odottamassa inspiraatiota. Komeamman osapuolen samettinen pikkutakki on jo sovituksessa. Pitää vielä kaulusta hieman säätää takana ja hartioiden leveyttä tarkistaa, kun kaikki 'fyllingit' ovat paikoillaan.

90-luvulta tähän päivään -projektia on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi



Jos vain löisi hanskat tiskiin tai jotain...

Tämä on ollut sellainen sunnuntai, ettei paremmasta väliä. Olin jotenkin onnistunut itseäni huijaamaan, että diplomityöni oli palautusta vaille valmis (KLIK). Tavallaan onkin, mutta vielä on syvennettävä aineiston tulkintaa viimeisille sivuille.

Olen ihan vakavissani pohtinut, että jos löisi vain hanskat tiskiin ja antaisi olla. Olen kokeneemmilta kollegoilta kuullut, että pääasia on, kun saa työn palautettua ja paperit ulos. Totta se on tuokin, ei niitä arvosanoja kukaan kysele. Kyllä minunkin tuotos jo nyt menisi läpi, mutku mahdollisia jatko-opintoja silmällä pitäen pitäisi saada hyvä numerokin. 

Luvattomilla teillä


Tuossa viittä vaille valmiissa työssä on se ikävä puoli, että kaiken muun tekeminen vapaa-aikana tuntuu luvattomalta. Ihan kuin mieron tiellä olisi ja pahan tiennissä. Ei voi keskittyä siihen eikä tähän ja mitään ei saa valmiiksi.

Lukiota käyvä nuoriso tuossa totesi, että "hei täällä opiskelee joku muukin". Oikeassa he ovatkin, keväällä painavat kirjoitukset päälle. Äidin on siis syytä hoitaa osuutensa ensin, jotta edes yhdellä neljästä on opinnot suoritettuina. 

Pussilakanan pauloissa


Sen verran lauantaina karkasin ruodusta, että ompelin uuden pussilakanan (KLIK). Tuotakin pussilakanan ompelua  olin siirtänyt kuin parannuksen tekoa. Arvaatkas aiheuttiko  yhdellä tuplapussilakanalla eläminen enemmän päänvaivaa kuin viidentoista minuutin käyttäminen siihen, että niitä ois kaksi.

Tänä viikonloppuna meillä rentoutui vain koiruus ja mikäs on ollessa, kun on uusi lakanakin.


Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä


Törmäsin eräänä päivänä ihmiseen, joka kehotti asettautumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Hän lisäsi vielä, että ainakin kaksi kertaa viikon aikana. Kantavana ajatuksena on, että silloin oppii parhaiten.


Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä, sanotaan. Ei ehkä tieltä työnnä, mutta hyvin ovat lenkkeilyt jääneet kaikenlaisen opettavan touhuamisen jalkoihin. Tuntuu, että monta itselle tärkeää juttua meinaa jäädä tekemättä, kuten tämän blogin kirjoittaminen.





Viimeistä näyttöä pukkaa kierrättäen


Maanantaina suuntasimme auton keulan kohti Kuopiota. Pitelin saldovapaita maanantain ja tiistaina. Tarkoitukseni oli viimeistellä oma poronnahkamekko liimaamalla helma, mutta jäi mokoma toisen auton hattuhyllylle. Totesin sadatellen, että sinne jäi eikä valmistu ja aloitin viimeisen näytön kaavoittamisen.

Ompelijakisälliopinnoistani uupuu enää yksi näyttö. Viimeisenä näyttönä on erikoismateriaalit. Asiakas toi mukanaan kaksi vanhaa sikamokasta tehtyä nahkatakkia. Takeista on tulossa tunikamainen mekko. Peruskaavan piirtämisen jälkeen voin todeta, että ei paljon projekti palapelin kokoamisesta eroa.

Vaihteeksi miehen pikkutakin peruskaavaa.



Sinne epämukavuusalueelle


Jos ei edellisessä vielä veny epämukavuusalueelle, niin seuraavassa ollaan jo varmasti siellä.  Kaavoitin komeammalle osapuolelle pikkutakin peruskaavan. Sain vielä ommeltua pikaisen lakanakankaisen sovitusversion sunnuntai-iltapäivän ratoksi.

Äkkiseltään voisi todeta, että jotain eroa on miesten kaavojen piirtämisessä naisten kaavoihin verrattuna. Tosin täytyy todeta, että ei ihan mahdottomalta se ei tuntunut. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin onnistuu, sillä edellisessä paidassa (KLIK) kalvosimet kinnasivat ja liivissä (KLIK) säädin olkasaumoja urakalla.


Istui yllättävän hyvin pikaversio, joten seuraavaksi uskaltaa upottaa sakset oikeaan kankaaseen.



Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi


Onni on haikeutta ja housuja

Olemme tässä kiireisen viikon keskellä pohtineet, että mistä se onni koostuikaan. Onni on yhdessä ja yksin tekemistä. Joskus se on niin tuttua ja turvallista, että sitä ei huomaa. Onni on kuuma kahvi ja valmiiksi keitetty aamupuuro, niitä arjen pieniä hetkiä.

Luonnoksia mekkoa varten


Onni on haikeutta


Välistä onni on haikeutta siitä, että saavutettaviksi tehdyt unelmat ovat jo viittä vaille valmiita. Perjantaina tasailin saldoja ja vietin laatuaikaa Kuopiossa ompeluopissa. Joku voisi reissua kutsua a-luokan reissuksi, kun ihan isseksein olin. Minä en vain jotenkin osaa olla, kun toinen ei ole siinä vieressä.

Haikeaksi reissun teki se, että viimeinen ompelutyöni ennen näyttöä alkaa olla viittä vaille valmis. Jos joku muistaa niin kävimme heinäkuussa vaihteessa reissun päällä (KLIK). Reissuun lähdimme, kun rouva halusi, itselleen hieman erikoisempaa materiaalia ommeltavaksi. Rouvan silmissä kun kiilsi kotimainen luksus - poronnahka. 




Eilen ommeltiin omaa nahkamekkoa - varsinaista palapeliä tuo nahkan ompelu, mutta siitä myöhemmin, kun ihanuus on viimeistäkin tikkiä vaille valmis. Aina silloin tällöin sattuu, että pääsee ompelemaan ihka oikeille asiakkaille. Tänään sain kun sain valmiiksi omin mitoin tehdyt välikausihousut nuorelle miehelle.

Sinänsä mielenkiintoinen projekti, että en ole asiakasta nähnyt vaan olen peruskaavat piirtänyt saamieni mittojen mukaan. Tein siis lakanaisen koeversion, jonka Kusti polki asiakkaalle. Asiakas sovitti ja laittoi kommentit sähköpostitse ja mie tyttö ompelin. Tätä kokeilimme asiakkaan kanssa viime vuonna ja silloin toimi oikein hyvin.





Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi