-->

Onni on haikeutta ja housuja

Olemme tässä kiireisen viikon keskellä pohtineet, että mistä se onni koostuikaan. Onni on yhdessä ja yksin tekemistä. Joskus se on niin tuttua ja turvallista, että sitä ei huomaa. Onni on kuuma kahvi ja valmiiksi keitetty aamupuuro, niitä arjen pieniä hetkiä.

Luonnoksia mekkoa varten


Onni on haikeutta


Välistä onni on haikeutta siitä, että saavutettaviksi tehdyt unelmat ovat jo viittä vaille valmiita. Perjantaina tasailin saldoja ja vietin laatuaikaa Kuopiossa ompeluopissa. Joku voisi reissua kutsua a-luokan reissuksi, kun ihan isseksein olin. Minä en vain jotenkin osaa olla, kun toinen ei ole siinä vieressä.

Haikeaksi reissun teki se, että viimeinen ompelutyöni ennen näyttöä alkaa olla viittä vaille valmis. Jos joku muistaa niin kävimme heinäkuussa vaihteessa reissun päällä (KLIK). Reissuun lähdimme, kun rouva halusi, itselleen hieman erikoisempaa materiaalia ommeltavaksi. Rouvan silmissä kun kiilsi kotimainen luksus - poronnahka. 




Eilen ommeltiin omaa nahkamekkoa - varsinaista palapeliä tuo nahkan ompelu, mutta siitä myöhemmin, kun ihanuus on viimeistäkin tikkiä vaille valmis. Aina silloin tällöin sattuu, että pääsee ompelemaan ihka oikeille asiakkaille. Tänään sain kun sain valmiiksi omin mitoin tehdyt välikausihousut nuorelle miehelle.

Sinänsä mielenkiintoinen projekti, että en ole asiakasta nähnyt vaan olen peruskaavat piirtänyt saamieni mittojen mukaan. Tein siis lakanaisen koeversion, jonka Kusti polki asiakkaalle. Asiakas sovitti ja laittoi kommentit sähköpostitse ja mie tyttö ompelin. Tätä kokeilimme asiakkaan kanssa viime vuonna ja silloin toimi oikein hyvin.





Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projektia  on sovitettu jo kahteenkin kertaan ja pieniä istuvuus ongelmia havaittavissa.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Syksyn tulessa joutsenia ja ompelijan onnea

Joillekin joutsenet merkitsevät ikuista rakkautta. Meille joutsenet ovat merkki lähestyvästä talvesta, joka tuo tiellemme kinoittain lunta ja kovia pakkasia. Arkiliikuntaa sanoisi moni, bloggaaville yksilöille talvi tietää hyytäviä kuvaussessioita.

Itse tehden leggarit ja treenipaita. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Käsistään kätevien ihmisten puuhamaassa tuli mieleen, että ulkoilmakuvauksille täytyy olla lämpimämpikin vaihtoehto. Nopeasti katseet kääntyivät kohden leikkuutilan vapaata seinää. Saisikohan siihen jotain? 

Ompelijan onnea

Piti viikonlopun ompeluprojektin olla läpihuutojuttu. Listalla olivat ihan vaan leggarit  ja treenipaita. Leggarien kaavakin oli jo valmiiksi testattu, joten valmistusaikaa varasin ruhtinaallisen varttitunnin. 

Teollisuussaumuri nakutti kuin käkikello ja  leggarien vähäiset saumat saumautuivat vauhdilla. Koska  en omaa teollista peitetikkonetta, jouduin tyytymään monitoimisaumuriin. Hujahti eilen illalla tunti jos toinenkin eikä valmista syntynyt.

Peitetikin nurjapuoli oli, mitä oli

En myöskään kirjoittanut postausta, sillä mitä olisin kirjoittanut. Siitäkö, että miten ihana on purkaa ja keriä. Kuinka mikään kotikone ei vedä vertoja teollisuuskoneelle?

parempi
Maanantai-iltana uusilla aivoilla ja uusilla kujeilla kotisaumurikin asettautui  kohdilleen. Joko osuivat kujeet kohdilleen tai kone halusi välttää kierrätykseen joutumisen. Vieläkään en oikein tiedä, mitä tapahtui mutta lopulta onnistuin riittävän hyvin.

Kaiken lisäksi säätöhetkeä häiritsi ulkoa kuuluva kaakatus. Eilen, kun piti hengähtää välillä, niin nappasin kaakattajista kuvia - ihan omalta pihatieltä. Eihän noille nyt voi  vihainen olla,vai voiko.



Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Housut istuivat, joten vuorossa on  välikausihousujen ompelua nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Apinaisen viikon mietteitä ja apinasuojia

Liekö kukaan muu teistä seurannut oikeudenkäyntiä, jossa ruodittiin apinan ottaman selfien tekijänoikeuksia? Monivuotisen oikeustaistelun päätteeksi apina ei saanut tekijänoikeuksia, vaikka eläinjärjestö Peta niin vaatikin. Hyvä, että maalaisjärki voitti. Ja maalaisjärjellä tarkoitan sitä, että valokuvan ottaminen on muutakin kuin napin painallus. Apinan ja ihmisapinan eroista voi olla sitten, montaa mieltä.

Jos nyt jotain olen kuluneena vuonna oppinut, että kuvassa on monta juttua, jotka pitäisi osua kohdilleen. On suljinaikaa, aukkoa, valoherkkyyttä ja valkotasapainoa. Joka kerta, kun otan kameran käteen opin uutta.  Varsinkin tässä blogistanian käsitöiden ihmemaassa valokuvaaminen vaatii monta mutkaa ennen kuin ovat blogissa.

Apinaisen kankaan monet mutkat


Apinan selfien innoittamana ompelin ompelukoneiden ja saumurin suojia. Apinainen puuvilla ja pellavapuuvilla kankaat tarttuivat mukaan matkalla Turkuun Design Hillistä. Tykkäsimme apinoiden leikkisyydestä, pellavan pinnasta ja rauhallisesta harmaasta.


Valmiit suojat.


Mitataan päätypalan leveys (24,5 cm) ja korkeus (37,5 cm)
Mitataan sivupalan pituus 43 cm.

Mitataan päätypalan leveys 24,5 cm.

Mitataan päätypalan korkeus 37,5 cm.
Pyöristetään päätypalan kulmat.
Mitataan päätypalan kolme sivua 52 cm.

Merkitään yläreunan puoliväli pienellä hakilla.


Leikataan sivupala 43 cm.
Leikataan sivupalan toinen reuna (52 cm), ko. reuna tulee vasten päätypalaa.
Neulataan päätypala sivukappaleiden väliin, puolivälihakit kohdakkain

Ommellaan sivupala paikoilleen ja huolitellaan se. Silitetään saumanvara ja taitteen alku alareunaan.

 Ommellaan suojuksen alareuna ja silitetään valmis työ.
Valmiissa suojissaan odottavat saumuri ja ompelukone seuraava käyttökertaa.
Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Kun housut istuvat, niin sitten ommellaan välikausi- ja toppahousuja nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Très chic ja neuloosiprojektin tunnelmia

Näin syksyn kunniaksi tuli tarjoiltua itselle ihanainen neuleprojekti. Lankat ja puikot tervehtivät aamulla töihin lähtijää ja hakeutuvat sormille, kun iltauutiset alkavat. Tämän on kuin edellisessä elämässä, projektin piti olla läpihuuto juttu, toisin kävi kuitenkin.


Äidin pikku apulaiset kerroslaskuri ja
palmikkopuikko ovat päässeet käyttöön.

Kietaisupuserosta tulee palmikkoneule


Alun perin valitsin itselle sopivan ja nopeasti edistyvän kietaisupuseron. Sellaista perussileää neuletta oikealla oikeaa ja nurjalla ilman koukeroita. Muutaman viikon metsästin lankoja Suomesta ja silmiini niitä ei sattunut. Lankojen valmistajalla näkyi olevan Ranskassa kuluttajille suunnattu lankakauppa. 

Tilasin langat ja jäin odottelemaan postipoikaa. Ei näkynyt postipoikaa eikä lankoja, vaikka sain tilausvahvistuksen ja tilauksen seurantanumeron. Sattumalta vilkaisin tiliotetta ja huomasin, että rahat olivat palautuneet tilille. Selitystä en tähän päivään mennessä ole yritykseltä saanut, vaikka heiltä sitä kyselinkin sujuvasti ihan kohdemaan kielellä.

On siinä koukeroita kerrakseen.

Kun en saanut haluamaani lankaa, katselin kirjasta ne projektit, joiden lankoja saa Suomesta. Koska lopullinen mallin valinta tuotti tuskaa, niin pyysin komeampaa osapuolta valitsemaa mallin, joka on miehen mieleen. Tiedä häntä, missä lie silmät ollut mutta puikoille laskeutui kirjan haastavin malli.

Yllätyslangalla neulotaan (KLIK)*

Villa, polyamidi ja akryyli


Asian tekee harvinaisen hauskaksi sen, että kyselin jo aikaisemmin sujuvalla suomella kotimaiselta jälleenmyyjältä tästä langasta. Kysymykseeni, kuinka akryyli, villa ja polyamidi käyttäytyvät langassa en saanut kuitenkaan vastausta, vaikka sitä tiedustelin jo alkukesästä. 

Ongelmahan ei ole tuo villa ja polyamidi, sillä ne ovat hyvä pari. Villa lämmittää ja polyamidi kestää. Enemmänkin mietin akryyliä, josta voi kehkeytyä nyppyautomaatti. Toki akryyliäkin on monenlaista, osa nyppyyntyy ja osa ei. Olisi vain ollut mukava tietää, kumpaa laatua tämä on, sillä yhden mallikerran (n. 1,5 cm) neulomiseen näkyy hujahtavan tunti. Tällä tahdilla valmista on aikaisintaan jouluna.

yllätyspalmikoita.
Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projekti on sovitettu, joten ompelua vajaa on tämä työ. Teinkin viime viikolla toiselle asiakkaalle puuvillaiset koehousut, jotka lähetin sovitettavaksi perjantaina. Kun housut istuvat, niin sitten ommellaan välikausi- ja toppahousuja nuorelle miehelle mittojen mukaan.

Yhteistyössä



* Minerva Kustannus Oy















Pakkopullaa aamupuuron kaverina

Olen tässä melkein jokaisena aamuna kirjoittanut tunnin diplomityön johtopäätöksiä ennen töihin lähtöä. Täytyy kyllä todeta, että onhan se sellaista pakkopullaa aamupuuron kaverina.  Vielä kertaalleen silmäillä jo kirjoitettua yhdeksääkymmentä sivua. Miettiä, että mitenkä minä tämän vielä kerron uudelleen ja uusin sanoin. Pohtiakin pitäisi osata ja suhteuttaa analyysin tulokset jo tehtyihin tutkimuksiin.

Joskus ei vaan innosta, vaikka kuinka ois' oikeat pelit ja rensselit.
Ei se auta toimeen on tartuttava,

pidettävä katse tavoitteessa


ja punnerrettava kerran tai kaksi.

Kyllä se diplomityö sieltä valmistuu ihan kuin nämä työhousutkin
- itse tehden ja kaavoittaen. (Kuvat: Juha Koivistoinen)

Toden perään aamulla kirjoittaminen on ollut varsin antoisaa. Tiedän, että tunnin verran on tavoite lähempänä. Ainut huono puoli on hommassa vain se, että kun aivot pohtivat diplomityön käänteitä, kaikki muu laahaa perässä. 


Leikkuupöydällä


 90-luvulta tähän päivään -projekti on leikattu ja osittain ommeltu.

Neuloosiprojekti (KLIK)


Neuloosiprojektin langat saapuivat ja iltauutisia katsella on jo muutama silmukka neulottu.